Harrastusrintamallakin on tapahtunut, mutta nyt ensin kertomus tämän vuoden vaelluksesta. Reissun kohteeksi valikoitui Joutsijärvi, jonka jätimme viime vuonna välistä sääennusteiden vuoksi.Joutsijärvi sijaitsee Ulvilassa, Porin lähellä ja reitin pituus on 27km. Vaellusseuraksi saimme taas kummityttö Allun. Suunnittelimme, että teemme vaelluksen yhdellä yöpymisellä. Emme ottaneet telttaa mukaan, sillä reitin varrella on useampi autiotupa ja laavu. Saimme kuitenkin kuulla jo matkan varrella kanssavaeltajilta, että yöpaikkoihin on tungosta, vaikka muutoin tuolla saikin rauhassa kulkea.
Erityinen jännityksen kohde oli kaksi vesistön ylitystä. Ensimmäisesssä oli kapulalossi ja toisessa samalla systeemillä vene. Oli kyllä hyötyä siitä, että meitä oli kaksi, että saimme vesille menon ja varsinkin maihinnousut onnistumaan. Lossilla paras matkustaja koirista oli Jekku, joka on hieman alusta-arka. Se pysyi paikoillaan koko matkan. Sen sijaan Hipsu ja Pullervo, jotka ovat erittäin alustavarmoja, yrittivät vaikka mitä touhuja pienen matkan aikana. Eniten he olisivat halunneet hypätä lossilta uimaan. Ja sen ne sit tekivätkin rantautuessa ja ihan karseen hajuiseen veteen. Jekku keräsi kaiken rohkeutensa, että sai hypättyä metallisillalta pienen matkan rantaa. Veneeseen Hipsu hyppäsi innokkaana, mutta ehti jo hypätä pois, ennen kuin saatiin pojat huudeille. Lopulta kiskoin koirat veneeseen valjaista, koska pojista se vaikutti epäilyttävältä. Veneessa kaikki koirat istuivat rauhassa.
Saavuimme hyvissä ajoin ensimmäiseen mahdolliseen yöpymispaikkaan, Sisälmystenlahteen. Se olisikin ollut hieno paikka, laitureineen kaikkineen. Siellä oli kuitenkin jo yksi koiraporukka. Haimme vettä puolen kilsan päästä kaivolta ja päätimme jatkaa matkaa. Seuraava laavu olisi ollut tyhjä, mutta hurjat päättivät jatkaa. Sitten kävikin niin, että kaksi seuraavaa laavua olivat varattuina, joten me tallustimme vikalle nuotiopaikalle. Saavuimme sinne illan jo hämärtyessä yhdentoista aikoihin. Tuolla Rekitaipaleenlammella oli onneksi katos, jossa oli laverit. Siellä ryytyneet, siihen mennessä, parin ylimääräisen lenkin kera, yhteensä reilut 27 kilsaa taivaltaneet retkeilijät asettuivat. Tehtiin vielä "päivällinen" trangialla, jonka jälkeen käytiin nukkumaan. Lavereilla oli hyvä nukkua, kun meillä oli ilmapatjat. Itikat kiusasivat vähän meitä ja koiria, muuten yö sujui hyvin. Aamulla keiteltiin puurot ja lähdettiin jatkamaan vikat kilsat. Matkaa meille kertyi yhteensä 33km. Teltta olis ollut hyvä olla mukana sitten kuitenkin. Toisaalta tuolta olisi ollut erittäinhaasteellista löytää teltalle paikkaa kivikkoisen maaston vuoksi. Polut olivat melko hidaskulkuisia, koska paljon oli juurikin tuota kivikkoa. Välillä oli pitkospuita ja pienet pätkät teitä. Jekku on edelleen oikein hyvä vaelluskaveri, kulkee vetämättä ja osaa jakaa voimansa. Sen sijaan noi kaks, huoh, vedetään, sinkoillaan jne. Kaikki koirat kuitenkin nauttivat retkestä :)
Matkalla bongattiin; pikkusammakoita, paljon!, Kontiainen, kiiltomatoja, "vaarallinen" pupu (oli yöpyny meidän lähellä ja Jekku karkoitti sen komealla vahtihaukulla :D ), metsämansikoita, paljon mustikoita, lakkoja, joista sopivasti kaksi oli kypsiä jne.
Toukokuussa käytiin Pullervon kanssa kahdet näyttelyt. Toisissa oli Hipsukin mukana. Ensin Salossa Pullervo sai EH:n. Tuomari kertoi, että Bullen täytyy oppia paljon kehäkäytöstä, jotta se voi saada parempia palkintoja. No pari viikkoa siitä oltiin Harjavallassa ja sain namien avulla siellä Pullervon esittämään liikkeet paremmin, kuin mitä se pomppi Salossa. Pullervo oli ROP ja sai siis SERTin. Elli esitti Hipsun, joka oli PN2 ja sai SERTin ja siitä tuli FI MVA.
Kesäkuun alussa käytiin Hipsun kanssa Raumalla agikisoissa ja heti ekalta radalta noustiin kakkosiin. Kisattiin siellä vielä kakkosissa kaksi rataa, joista ensimmäisessä paha valuminen aiheutti hyllyn jo alussa ja toisella radalla Hipsun rytmi sekosi kepeillä ja kun olis uusittu, niin ehti nappaamaan putken matkan varrelta. Päivä oli ekoja lämpimiä ja Hipsu oli jo tosi väsynyt sillä vikalla radalla.
Jekku on saanut viimeisimmän hauisjänteiden tulehduksen jäljiltä saanut palata jo normaaliin liikuntaan. Agility on nyt jätetty pois valikoimasta ja Jekku keskittyy tokoon. Koko porukalla on ajettu jokunen peltojälkikin ja sen parissa olisi tarkoitus jatkaa myös.
Pääsiäisenä kisattiin Hipsun kanssa yhteensä seitsemän starttia, joista yksi nolla. Hipsulla on nyt siis kaksi LUVAa ykkösistä. Tänään tuli Hipsun kannalta ilouutinen, kun SAGIssa äänestettiin uusista kokoluokista ja ensi vuoden alusta Hipsukin on sitten pikkumaksi. Käytännössä tarkoittaa sitä, että hyppykorkeudet laskevat ja toivon, että se saa sen myötä enemmän agivuosia. Jekun olin ilmoittanut neljään starttiin, mutta toinen startti oli sille niin vaikeaa, että jätin sen pois kahdesta seuraavasta. Tämän viikon fyssarikäynti vahvisti sen, että se reagoi taas varpaisiin jonka lisäksi todennäköisesti hauisjännetulehdus on uusinut. Ortopediaika saatiin toukokuun alkuun. Jekku jää nyt määrittelemättömän pituiselle tauolle aksasta. Vaan johan alkoi ajatus siintämään ensi vuodessa, kun Jekkukin olisi pikkumaksi.
Tänään käytiin tokokokeessa Jekun kanssa. Luokkana VOI.
Paikkiksessa Jekku meni maahan kun kuuli toista koiraa käskettävän. Jekku meni todella hitaasti ja asettautuen maahan ja luulin sen johtuvan siitä, että se ei ollut varma koskiko käsky sitä. Mutta paikkiksen jälkeen otin kaukokäskyjä ja Jekku niitäkin tehdessä asettautui hitaasti maahan. Paikkiksesta 8.
Yksilöliikkeet alkoivat seuraamisella. Normaalikäynnissä ja juostessa Jekku oli hyvässä vireessä ja kontakti pysyi. Hitaat (jota oli paljon) mä jostain syystä kävelin ihan eri tavalla kuin normaalisti ja kontakti tippui. Peruutuksia Jekku ei tehnyt ollenkaan, vaan kääntyi kävelemään ne osuudet oikeinpäin. Seuraamisesta 6.
Toisena liikkeenä oli ruutu. Jekku bongasi ruudun hyvin ja lähti innokkaana ja suoraviivaisesti kohti ruutua. Kuitenkin ennen ruutua pudotti raville ja ravasi hiukan yli, kääntyi kun huusin "top", lähti tulemaan kohti, huusin uuden "top", pysähtyi hetkeksi, veti korvat luimuun ja ravasi mun luo korvat luimussa. Luulin, että Jekku olisi ottanut jostain ihmeen syystä paineen kahdesta ihmisestä, jotka seisoivat kehän laidassa muutaman metrin päässä ruudusta. Sain kuitenkin myöhemmin kuulla, että noilla ihmisillä ollut koira oli kytäten tuijottanut Jekkua. Ensin ajattelin, että täytyypä treenata siten, että ruudun lähellä on ihmisiä ja koiria, mutta nyt mietin, että ei sen tarvitse kyllä ihan mitä tahansa sietää. Ruutu 0.
Sitten tapahtui toinen huonon tuurin juttu, jonka vaikutukset näen vasta jatkossa. Ohjatussa noudossa liikkuri vei kapulat vahingossa väärinpäin. Mähän olen tehnyt Jekun kanssa koulutusvirheen ja treenannut sille ensimmäiset kolme treeniä ohjattua juurikin väärinpäin, eli haetuttanut viimeiseksi vietyä ja se jäi sille turhan hyvin muistiin. Nyt mulla oli vaan mielessä vasen, vasen, vasen, jonka olin arponut. Hiukan ehti tulla mieleen, että joku meni pieleen, mutta en tajunnut mikä. Varsinainen liike meni muuten hyvin, mutta kapulalla Jekku kysyi, että onko pakko, ennen kuin otti kapulan. Ohjattu 8.
Luoksari oli hieno! Jekku teki pienen rytminmuutoksen tullessa, mutta pysyi laukassa (oli vilkaissut sitä tuijottavaa koiraa). Jekku pysähtyi todella nopeasti, mutta kun kutsuin, niin se teki minipysäyksen (oli varmaan menossa takapalkalle, mutta aivonsa ehti rekisteröimään kuitenkin, että tulikin kutsu), josta se tuli hienosti laukalla luokse. Luoksari 9.
L on ollut meillä muka varma. No, tänään Jekku päätti alkaa nuuskimaan maata ja liikkumaan seisomisessa, sen jälkeen vielä huono valmisteleva osuus istumiseen. Arvosana 5.
Tunnarissa Jekku nousi perusasennosta, kun mä pidin meidän omaa kapulaa, mikä lie ajatus hänelle siinä tullu. Hiukan arpoi kapuloilla, mutta toi kuitenkin oikean. Tunnari 7.
Kakeista ajattelin etukäteen, että se ei varmaan tee yhtään asennonvaihtoa. Vaan teki, mutta kaksi ylimääräistä käskyä koko höskään ja liikkui vähän sen meidän ongelmavaihdon seurauksena (seisomasta istumaan ja siitä maahan). Arvosana 6.
Metsku. Metskulla taas kysyi kapulalla, että onko pakko. Nappasi kapulan kuitenkin itsenäisesti, tästä 9.
Kokonaisvaikutus 7 ja tuomari kommentoi, että se näyttää tänään siltä kuin pelkäisi jotain. Kipuja siis taatusti on, jonka lisäksi se otti painetta siitä koirasta. Varmasti paineistui helpommin, jos olo oli muutenkin epämukava.
Kaikissa liikkeissä oli jotain hyvää, isona parannuksena edelliseen yritykseen oli se, että nyt Jekku otti kaikki vieraat kapulat suuhun. Vire vaihteli, paljon oli "kuutamolla" olemista, varsinkin perusasentoihin liittyen. Kunhan Jekku on taas kunnossa, niin liikkeiden hiomisen jälkeen menemme taas testaamaan koulutustasoa.
 |
| arkistokuva :) |
|
Hipsun kanssa aloitettiin agissa kisaaminen maaliskuun alussa. Mentiin omassa hallissa neljä starttia. Lopputulemana tunne siitä että oltiin kisavalmiita ja tulokseksi saatiin yksi nolla ja LUVA. Kaksi starttia meni hyllyiksi ja yhdeltä radalta saatiin 10 virhepistettä. Suurin haaste Hipsun kanssa oli saada se pysymään radalla, se kun niin mielellään kävisi moikkaamassa tuomarit ja ratahenkilöt ja kysymässä josko jollakulla olis palloa hänelle. Hipsu vaatii melkosen tiukkaa käskytystä noissa kohdin radalla ja mun täytyykin nyt pitää se mielessä jatkossa.
Viime viikonloppuna matkattiin Hipsun, Jekun ja Ellin kanssa Latviaan Riikaan. Tehtiin matka saman matkanjärjestäjän mukana kuin viime kesän Tanskan matka. Matka oli taas loistavasti järjestetty ja seura hyvää. Elli esitti molempina päivinä Hipsun. Molemmat koirat saivat kaiken mitä vaan pystyivät saamaan. Jekku oli molempina päivinä ROP ja Hipsu VSP. Mudeja näyttelyssä oli lauantaina yhteensä kolme ja sunnuntaina nämä kaksi. Tällä reissulla Jekusta tuli sekä Latvian valio, että kansainvälinen muotovalio. Tänään tulikin sitten laitettua urakalla valioarvohakemuksia, kun hain samalla vihdoin myös Liinulle Eestin valion arvoa. Jekku saa nyt jäädä näyttelyhommista, ehkä sitten vetskuna voi johonkin mennä. Hipsun kanssa jatketaan sen yhden sertin jahtausta ja Pullervo pääsee kesällä kehiin myös.
Pieni katsaus vielä viime vuoteen ja ajatuksia tälle vuodelle.
Pullervon kanssa on edetty todella maltillisesti koulutuksellisesti. Tämä johtuu osin siitä, että mun aika on ollu rajallista ja siitäkin vapaa-ajasta, mikä on ollu, olen syksyllä ollut kipeänä noin puolet. Toisaalta sen kanssa tärkeintä on ollu ja edelleen on luoda siihen suhdetta ja sen hallinnan kanssa on saanu paiskia senkin edestä. Et on sitä kuitenkin tuota elämänkoulua käyty. Pullervo ajoi kesällä ja syksyllä jälkeä, pääasiassa pellolla, mutta myös jokusen pienen metsäjäljen, jotta sekin alusta tuli jo tutuksi. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen, Pullervo pääsi sittenkin myös hakumetsään. Treenejä on takana varmaan vajaa kymmenen ja alusta saakka on kyllä ollut selvää, että hän pitää myös hausta erittäin paljon. Ollaan tehty pelkkää etsintää, ilmaisun päätän vasta myöhemmin. Tosin opettihan Sirpa sille haukkuilmaisun jo, kun se oli 9 viikkoinen, leiripaikan keittiössä :D Tottista on tehty hiukan, kaikki liikkeet vielä ihan vaiheessa. Agia hän on päässy tekemään neljä kertaa. Ensin Pullervo suhtautui putkeen epäilevästi, mutta nyt ollaan siinä pisteessä, että se sai jo putkirallitteluhepulin. Sitten on tehty ihan perus hyppyä ja kahta peräkkäin ja kerran siivekkeen kiertoja ja kerran keinun paukuttamista. Pullervo kävi messarissa pentuluokassa ja sai KP:n ja oli ainoana mudina ROP-pentu, arvostelu oli oikein hyvä. Kokoa on kertynyt jo nelisentoista kiloa ja noin 47cm.
Hipsu on kotiin palattua treenannut agia, hakua ja tottista sekä hiukan jälkeä. Hipsulla kesti pitkään palautua pennuista ja vasta syksyllä päästiin treenaamaan täyspainoisesti. Kaikissa lajeissa esiintyi pientä takapakkia, mutta nyt jo tuntuu siltä, että taidot eivät jääneetkään pentulaatikkoon, niin kuin aluksi luulin ;) Pullervo on nyt viime aikoina syrjäyttänyt Hipsun hakuryhmäpaikalta, kun kävi ilmi, että PK-tottiksen säännöt eivät muutu vielä 2018. En ole vieläkään varma, että lähdenkö opettamaan sille sitä metristä hyppynoutoa. Hipsuhan on vain 43cm korkea. Agissa saatiin ihan loppuvuodesta vihdoin kepit edistymään tai paremminkin loksahtamaan sille mallille, että ne alkaa olla valmiit ykkösluokkaan. A-esteelle vaihdoin juoksarin, mutta koska en osaa sitä ilmeisesti (tai malta) kouluttaa, niin taidetaan palata siinäkin pysäytykseen. Tottiksessa riittää haastetta, Hipsu on herkkä ennakoimaan ja toisaalta herkkä häiriöille. Saatiin kyllä hyvää häiriötreeniä syksyllä, kun Hipsu pääsi TKK:n tokokurssille, kun Jekku ei voinutkaan osallistua.
Jekun kanssa on saatu kisata ja touhuta aksaa ja tokoa loppusyksyyn saakka. Noustiin agissa melko nopeasti kolmosiin ja siinä huomasi, että ohjaajan taidot eivät vielä sinne riittäneet. Mutta yhdessä opitaan. Tokossa on hinkattu voittajan liikkeitä, mutta vähän on alkanut muhimaan ajatus siitä, että josko niitä EVL:n liikkeitä alkaisi myös opettamaan ja itsekin opettelemaan. Jekku sai kesällä ajaa myös peltojälkeä ja jos vaan ohjaaja reipastuisi sen suhteen, niin Jekku kyllä tykkäisi siitäkin lajista. Näytelmissä Jekku kävi myös ja on nyt FI MVA ja sillä on kasassa kolme CACIBia. Marraskuussa Jekulla todettiin varpaan venähdys sekä alkavaa tulehdusta hauisjänteissä. Jekku on ollut siitä saakka saikella. Särkylääke ja fyssa eivät tuottaneet toivottua tulosta ja näin ollen vaivoja hoidettiin kortisonipistoksilla alkuvuodesta 2017. Jekku on nyt ollut levossa ja alkaa olla sitä mieltä, että riittäis jo.
Vuodelle 2017 suunnitelmissa olisi:
Pullervon kanssa jatkaa pohjien tekemistä eri lajeihin. Lisäksi Pullervo saa käydä joissain näyttelyissä ja toivottavasti ehdittäisi myös lampaille.
Hipsun kanssa olisi tarkoituksena aloittaa kisaaminen agissa. Hipsun kanssa on ollut ajatuksia myös siitä, että josko pääsisimme pelastuspuolelle, mutta kurssin aikataulut eivät oikein mene meidän aikataulujen kanssa yksiin. TOKOn alo ja BH on myös syytä pitää tähtäimessä :) Hipsun kanssa myös jokunen näyttely. Kesällä Hipsu on menossa Sannalle vielä jalostuslainaan, joten toivotaan tulokseksi lisää pikku-Hipsuja. Syksyllä ehkä luonnetesti, riippuu miten hän palautuu pennuista, kremppana sinne ei mennä.
Jekku olisi nyt ihan ensiksi tärkeintä saada kuntoon. Tässä on jo ehtiny miettimään, että miten mahtaa agilityn käydä, jos se vaan ei ala tulla kuntoon. No, mutta lähdetään siitä, että tulee! Agissa yritän opetella ohjaamaan siten, että saataisi sujuvia, puhtaita ratoja. TOKOssa voittajasta ykkönen ja EVL:n liikkeet haltuun. Ja sinne pellolle... Näyttelyissä Jekku saa käydä varmaan vain yhden reissun, mutta se sentään ulkomaille :D Yritetään siis saada se yksi CACIB vielä. Ja luonnetestiin olisi tarkoitus mennä keväällä.
