Erityinen jännityksen kohde oli kaksi vesistön ylitystä. Ensimmäisesssä oli kapulalossi ja toisessa samalla systeemillä vene. Oli kyllä hyötyä siitä, että meitä oli kaksi, että saimme vesille menon ja varsinkin maihinnousut onnistumaan. Lossilla paras matkustaja koirista oli Jekku, joka on hieman alusta-arka. Se pysyi paikoillaan koko matkan. Sen sijaan Hipsu ja Pullervo, jotka ovat erittäin alustavarmoja, yrittivät vaikka mitä touhuja pienen matkan aikana. Eniten he olisivat halunneet hypätä lossilta uimaan. Ja sen ne sit tekivätkin rantautuessa ja ihan karseen hajuiseen veteen. Jekku keräsi kaiken rohkeutensa, että sai hypättyä metallisillalta pienen matkan rantaa. Veneeseen Hipsu hyppäsi innokkaana, mutta ehti jo hypätä pois, ennen kuin saatiin pojat huudeille. Lopulta kiskoin koirat veneeseen valjaista, koska pojista se vaikutti epäilyttävältä. Veneessa kaikki koirat istuivat rauhassa.
Saavuimme hyvissä ajoin ensimmäiseen mahdolliseen yöpymispaikkaan, Sisälmystenlahteen. Se olisikin ollut hieno paikka, laitureineen kaikkineen. Siellä oli kuitenkin jo yksi koiraporukka. Haimme vettä puolen kilsan päästä kaivolta ja päätimme jatkaa matkaa. Seuraava laavu olisi ollut tyhjä, mutta hurjat päättivät jatkaa. Sitten kävikin niin, että kaksi seuraavaa laavua olivat varattuina, joten me tallustimme vikalle nuotiopaikalle. Saavuimme sinne illan jo hämärtyessä yhdentoista aikoihin. Tuolla Rekitaipaleenlammella oli onneksi katos, jossa oli laverit. Siellä ryytyneet, siihen mennessä, parin ylimääräisen lenkin kera, yhteensä reilut 27 kilsaa taivaltaneet retkeilijät asettuivat. Tehtiin vielä "päivällinen" trangialla, jonka jälkeen käytiin nukkumaan. Lavereilla oli hyvä nukkua, kun meillä oli ilmapatjat. Itikat kiusasivat vähän meitä ja koiria, muuten yö sujui hyvin. Aamulla keiteltiin puurot ja lähdettiin jatkamaan vikat kilsat. Matkaa meille kertyi yhteensä 33km. Teltta olis ollut hyvä olla mukana sitten kuitenkin. Toisaalta tuolta olisi ollut erittäinhaasteellista löytää teltalle paikkaa kivikkoisen maaston vuoksi. Polut olivat melko hidaskulkuisia, koska paljon oli juurikin tuota kivikkoa. Välillä oli pitkospuita ja pienet pätkät teitä. Jekku on edelleen oikein hyvä vaelluskaveri, kulkee vetämättä ja osaa jakaa voimansa. Sen sijaan noi kaks, huoh, vedetään, sinkoillaan jne. Kaikki koirat kuitenkin nauttivat retkestä :)
Matkalla bongattiin; pikkusammakoita, paljon!, Kontiainen, kiiltomatoja, "vaarallinen" pupu (oli yöpyny meidän lähellä ja Jekku karkoitti sen komealla vahtihaukulla :D ), metsämansikoita, paljon mustikoita, lakkoja, joista sopivasti kaksi oli kypsiä jne.