Jekku korkkasi VOI-VOI-luokan

Pari viikkoa sitten sain ällitällin, että täytysi vielä tänä syksynä ehtiä käymään tokon voittajaluokassa Jekun kanssa. No, sopiva päivä löytyi kalenterista (tai melko sopiva, kun oli vaan iltapäivä buukattu) ja laitoin rohkeana ilmon menemään. Ajatuksena oli mennä tsekkaamaan koulutustasoa, vaikka periaatteessa Jekku kaikki liikkeet osaakin. Kuitenkin osasin jo arvella, että liikkeet eivät ole vielä niin varmalla pohjalla, että suoriutuisi kaikista erittäin hyvin. Pakkasta olikin aamulla rapiat -10 astetta ja kuten aina käy, niin maneesi, jossa koe oli, oli kylmempi kuin ulkoilma, joka ehti jo lauhtua hiukan aamusta. Hiukan mietitytti metallinouto, mutta järjestäjät keksivät laittaa metallikapulat puhaltimen eteen :)

Paikallaolo jaksaa aina tämän(kin) kanssa jännittää. Jekku tietty piippas ennen kehää meidän viereisen nartun perään, mikä ei jostain syystä vähentäny mun jännitystä yhtään. Maahanmeno oli kuin hidastetusta filmistä ja Jekku katsoi mua et "ootko tosissas, tuohon kylmälle hiekalle?", itse paikallaoleminen sujui hyvin ja perusasentoon siirtyi nopeasti, eikä reagoinu muiden käskyihin ennen sitä. 8pistettä

Yksilöliikkeet alkoivat ruudulla. Jekku meni ihan hyvin ruutuun, pieni hiljennys ennen ruutunauhaa, mutta kuitenkin jatkoi ruutuun ja pyssäsi hyvin ja siitä maahan. Kutsuttaessa se tuli, mun hämmästykseksi, hyppimään mun viereen. Siis Jekku! Villinä! Tästä myös kasi. Sitten "ällä", olis voinu olla täpäkämpi, muuten en tiedä mikä oli vikana, pisteet 8. Tulikohan sitten tunnari, ei pysty enää muistamaan :D No, tunnarissa meni hyvin haistelemaan ja bongas oikean, mutta sitten päätti vielä haistella muut läpi, ennen kuin poimi sen oikean ja lähti tuomaan. Pysäs matkalla, josta lisäkäsky ja sit se onneton tunnari vielä putos siltä suusta ennen luovutusta, tästä räävittynä 5 pistettä. Olin kuitenkin tyytyväinen suoritukseen, kun tunnetila oli oikea ja se malttoi haistella. Luovutushässäkät johtuivat siitä, että en ole vielä treenannu sitä osuutta juurikaan. 

Kaket: juuri silloin kun ekaa siirtymistä piti alkaa tekemään, alkoi maneesin ovella joku kälättämään kovaan ääneen ja Jekun huomio kiinnittyi kakejen ajaksi sinne. Eli siihen nähden olen todella tyytyväinen, Jekku teki kaikki asennonvaihdot, yhteen tarvitsi kaksi käskyä. Liikkui hiukan. Pisteitä 7. Ohjattu: Kun piti lähteä seuraamaan, meinas Jekku sännätä noutoon. Sitten kun sai oikeassa kohtaa luvan noutoon, lähti hyvin, mutta kun oli haistanut kapulaa lähti painelemaan toiselle kapulalle, ei kuunnellu mun huutoja, mut ei tuonut sitäkään haistettuaan, että hyiii, sekin on jonkun muun kapula. 0 pistettä. Metskussa toistui sama: hyyyiiiii, jonkun muun kapula, 0 pistettä. Tuomari kommentoi, että onpa rohkea koira, kun uskaltaa jättää tuomatta :D

Seuraaminen ei sitten ollut yhtään Jekun seuraamista. Tässä meitä molempia oudoksutti kuitu-hiekka-alusta, joka on tietysti epätasainen. Ensin Jekku oli säntäämässä takaisin ruutuun. Sitten se oli kuutamolla, eikä istunut pysähdyksissä. Peruutus oli olematon, sen mä tiesinkin meidän isoksi ongelmaksi sen jälkeen kun kesällä tinttasin herkkiksen varpaat peruutuksessa. Mutta kokonaisuutena seuraaminen oli outo, välillä jätättikin ja sit taas tuli hyvässä kontaktissa pätkän. Ei oltu kyllä treenattu täyskäännöstä juoksusta, mut se sentään meni jotenkin. Vikana liikkeenä luoksari. Olis saanu pysähtyä täpäkämmin, 9 pistettä. Kokonaisvaikutus 8 pistettä, kommenttina tuomarilta, että koira vaikuttaa siltä, että osaa, koska lähtee suorituksiin varmasti, mutta ottaa häiriötä tänään. Tämä oli myös mun näkemys, jostain syystä Jekku otti useammassa kohtaa häiriötä kehän ulkopuolisista tapahtumista tänään. Oliko ajatukset juoksuisessa siskossa (joka ei kyllä oo ollu pariin päivään kotona), vai oliko outoa, kun aina yhtäkkiä kuului ääniä muuten melko hiljaisessa ympäristössä. Yks outo juttu sattui vielä, kun oltiin poistumassa kehästä, Jekku hyppi ihan villinä roikkoja suoraan ylös ja mä yritin saada sitä seuraamaan :D ei oo hänen tyylistä ollu moinen riekkuminen. Treeniä, treeniä siis!

Loppuun vielä Kaisan innoittamana kuvasarja tädeistä pyhäinpäivän kunniaksi, heidän muistolleen.

Teijo 15-16.8.2016

Käytiin vaeltamassa Teijolla 15-16.8. Tarkoitus oli alunperin lähteä Porin lähelle Joutsijärvelle, mutta koska sinne luvattiin pelkkää sadetta, niin vaihdoimme suunnitelmaa lennosta. Suunnitelmana oli myös, että Pullervo olisi jäänyt Kauhulaan hoitoon, koska se on vielä liian pieni pitkiin kävelyihin. Vaan Pullervo 14-viikkoa, hullaantui russelineiti Olgan juoksusta niin paljon, että päädyttiin ottamaan se vaellukselle mukaan, ettei nuppi menis ihan sekaisin.

Yhdisteltiin kolme reittiä: Jeturkasti, Matildanjärvi ja Puolakkajärvi. Matkaa tuli maanantaille noin 11 kilsaa ja tiistaille noin 7 kilsaa. Nämä olikin ihan maksimit tuolla kokoonpanolla. Mun vanha rinkka oli ihan järkky, kun en saanut säädettyä sitä hyväksi ja sen lisäksi kannoin Pullervoa takin sisällä 7+5 kilsaa. Pahimmillaan lauantaina jaloilla oli siis 23 kg ylimääräistä painoa. Reitit olivat ihan ok (tosin tieosuuksilla ei ollut reittejä merkattu...) ja saatiin vain yksi sadekuuro niskaan. Yöllä satoi enemmänkin, mutta Alisan teltta piti hyvin vettä. Oli kyllä tosi kiva retki, kiitos seurasta Alisa!

Alisa ja Jekku valmiina lähtöön

Jeturkastin pirunpelto

Taukopaikalla

Tiskille menossa

Hipsu ja Jekku ei voinu käsittää, et miks ne ei saanu uida ennen telttayötä

Yöpymispaikalla raukeita koiria, paitsi yksi, joka vahtii.

Aamulla Hipsu sai takin päälleen (se on pentujen jäljiltä lähes karvaton) lähtöä odotellessa

Tiepätkää oli jonkinverran, Hipsun meno oli aika poukkoilevaa, kun hän reagoi kaikkeen aistimaansa :)

Tiistain taukopaikka

Pullervo olis halunnu kans eväitä tauolla :)

Pullervon matkustamo, just vielä mahtui.

Jekku oli Alisalla vyössä, kun se on tasainen kulkija ja mielestään jo ihan ammattilainen vaeltamisessa :D

Taukolaiset

Taustalla teltta, johon meinas eka olla haasteellista mahtua, kun Hipsu valtas paljon tilaa.

Löydettiin kanttiksia ruuan jatkeeks, ei voinu valittaa!

 

Mudilan uutisia

Muutamia juttuja jäänyt tänne päivittämättä. Laumaamme on liittynyt uusi jäsen, jäsen Pullervo! Pullervo on Hipsun pentu. Hipsuhan sai kasvattaja Sannan luona 8.5 viisi pentua, neljä poikaa ja yhden tytön. Pullervo osoittautui sellaiseksi luonteeltaan, että sovimme Sannan kanssa, että se voi tulla meille sosiaalistumaan ja oppimaan elämästä, ennen kuin löytää oman, mudikokemusta omaavan, kotinsa. Oikeasti ihan alkuun, en ollut ajatellut, että Pullervo jäisi meille. Järki sanoi, että pentu sopii huonosti syksyn kuvioihin, kun odotettavissa olisi Myyn pentuprojekti ja sen lisäksi Pullervosta näki jo pienenä, että se ei ole helppo koira. Nythän mä olen päässyt suht helpolla Jekun ja Hipsun kanssa tietyissä asioissa, ne eivät esim. ole kovin teräviä tai äänekkäitä mudimittapuulla. Pullervo on, tuota molempaa...

Mutta niinhän siinä kävi, että kun tyyppi oli tuossa heilunut kolmisen viikkoa ja mudileirillä varsinkin näyttänyt luonteensa vahvoja puolia, niin eihän hänestä enää malttanut luopua. Joten siinä hän nyt sitten on ja haasteita tulee riittämään. Pullervossa on paljon samaa, kuin Mantassa. Kun sille tulee joku idea, niin se lähtee toteuttamaan periksiantamattomasti, eikä paljoa kysele lupia. Se on jo useita kertoja murtautunut porteista läpi ja roskakaappiin myös. Ruokapöydälläkin se on jo ehtinyt käymään. Hipsua Pullervo rääkkää nujuuttamalla ja puremalla, Hipsu on ehkä hiukan liiankin kiltti sen kanssa. Sen sijaan Jekku pitää Pullervon ruodussa. Jekussa ei roikuta. Jekku leikittää kyllä Pullervoa, vetoleikkejä, ja antaa sen yleensä voittaa.

Pullervo on aloittanut treenaamisen siitä, että hän on oppinut kulkemaan metsässä ja meidän perusarkea. Olen yrittänyt vahvistaa sille laumaa ja siinä onnistunutkin jossainmäärin ainakin. Jälkeä Pullervo on tehnyt myös, pellolla/nurmella. Se on erittäin kiinnostunut jäljistä. Tottiksen ihan alkeita ollaan nyt myös alettu opettelemaan.

Jekku nousi agilityssa kolmosiin pääsiäisenä. Ollaan kisattu muutamat kisat kolmosissa, mutta toistaiseksi saldona vain hyllyjä. Viime kisoissa Lohjalla, alkoi jo tuntumaan meno siltä, että joskus varmasti onnistutaankin. Keväällä ja kesällä on käyty Santun treeneissä ja sieltä on kyllä saatu tekemiseen ihan uudenlaista draivia. Jekku on vielä nuori ja mä olen uusi lajin parissa, joten eiköhän kehitystä tule tapahtumaan vuosien myötä.

Jekusta tuli FI MVA 14.8.16 Elonäyttelyssä. Jekku oli myöskin ROP, kolme mudia osallistui. 

Hipsu kävi mammaloman päätteeksi Sannan kanssa paimennuksen esikokeessa ja he saivat hyväksytyn tuloksen. Hipsu toipuu pikkuhiljaa pennutuksesta ja otetaan sen kanssa vielä rauhassa treeneihin paluu. 

Jekulle menolippu tokon VOI-luokkaan!

Kävimme tänään Jekun kanssa tokokokeessa Köyliössä. Tämä oli meidän kolmas koe avoimessa luokassa. Toukokuussa jäimme 14 pistettä ykkösestä, mutta olin tyytyväinen Jekun tekemiseen kyllä. Tänään vire oli vielä parempi ja se säilyi koko suorituksen ajan. Ainoastaan kaukokäskyjen kohdalla Jekku oli "kuutamolla". Kokonaispisteet olivat 274p/320p ja sijoitus 1./7. 

Paikalla istuminen 10, mua jännitti taas niin paljon, että hyvä etten pyörtyny... Jekku onneksi suoritti. Seuraaminen 8, peruutus ei ihan onnistunut, vaan Jekku pomppi ja tarvitsi sen jälkeen lisäkäskyn perusasentoon tulemiseen. Muuten oikein kiva vire ja kontakti. Seisominen 10, luoksetulo 10, istuminen 9, mulla vartaloapu, kun vilkasin, että mihin asentoon jäi. Ruutu 10, nouto 9, pudotti raville palautuksessa turhan aikaisin.Kaukot 0, eka ei noussut ollenkaan istumaan (käytin kaksi käskyä), sitten kahdella käskyllä. Hyppy 10, merkinkierto 10. Kokonaisvaikutus 8, tätä jäin vähän ihmettelemään (tuomari ei sanottanut antamaansa arvosanaa).

Palkinnoksi Jekku pääsi kotimatkalla lenkille Savojärvenkierrokselle ja sai syödä suosikkiruokaansa sushia! Nyt sitten alamme hiomaan voittajaluokan liikkeitä. Kaikki liikkeet ovatkin jo jossain koulutusvaiheessa. Katsotaan miten homma etenee, starttaammeko vielä tänä vuonna voittajassa vai meneekö ensi vuoden puolelle.

"Aina mun pitää näitä ruusukkeita kantaa" "Se on sun eka ruusuke tokosta!" "No, on ainaki niin hikiki"

 

Preussin Prinssi Tanskassa

Hipsun ollessa mammalomalla Sammatissa, matkailimme Jekun kanssa Tanskaan. Kohteena oli Vejen, jossa oli kolmena päivänä KV-näyttelyt. Matkaseuraksi saimme Annin, Staran ja Taikan. Matka oli bussimatka ja koko muu seurue olivat aktiivisia näyttelyharrastajia. Tutustuttiin reissun aikana moneen oikein mukavaan koiraihmiseen. Näyttelyissä olikin ihan kiva seurata myös muiden rotujen kehiä, sitä kun ei yleensä tule juurikaan tehtyä. Jekku matkusti kivasti sekä bussi- että lauttamatkat ja oli reipas ja rento omaitsensä jokapaikassa. Sää Tanskassa oli oikein kiva, vähän turhankin aurinkoinen, kun handlerilla paloi käsivarret, jalat ja naamari ;) Mudeja on Tanskassa todella vähän ja kaikkina päivinä saimmekin Annin kanssa kertoa useammalle ihmiselle, että minkä rotuisia Jekku ja Stara ovat.

Perjantaina Jekku sai EH:n, vaaleiden silmien vuoksi. Lauantaina ja sunnuntaina Jekku sai Tanskan sertit, cacibit ja oli ROP molempina päivinä (kaikkina päivinä mudeja oli vain meidän kaksi). Lauantain ryhmäkehässä oli tuomarina meidän perjantainen tuomari. Hän katsoi Jekun silmiä ja sitten mua ja alkoi nauramaan ja sanoi "he did well today", eipä siinä voinu kuin nauraa itsekin. Sunnuntaina emme ehtineet jäämään ryhmäkehään.

Arvostelut:
Perjantai (Dominic Harris): "nice enough head well set eras, good shoulders and topline good enough angulations, steady enough on them move." Jostain syystä kehäsihteeri ei ole kirjoittanut silmistä, vaikka tuomari niistä lausuikin.
Lauantai (Olga Sinko):  "3 years strong male typical strong head, little light eye color, typical topline strong compact body, typical movement typical coat."
Sunnuntai (Davor Javor):  "nice dog, good head, should have darker eyes, enough neck, level topline, good angulation, good coat, nice temperament, good mover"

Ruotsin taukopaikan hienot maisemat

Ja kun mä kuvasin Jekkua, ni japanilaiset kuvas meitä molempia :D

Iltalenkillä Fredericiassa

Iltalenkiltä

Turisti merenrannalla

Tämä sunnuntain Kroatialainen tuomari kysyi multa, että tiedänkö mudin ja kroatianpaimenkoiran eron...

riskillä vastasin, että raja! Tuomari nauroi ja kertoi tietävänsä eron.

Pönötystä

Hirvee kilpailu, et kummasta tulee ROP :D

Tuomari otatti kehäsihteerillä kuvat kaikista ROP-VSP-pareista

Väsyneet reissaajat, Taika, Stara ja Jekku Gracella

Voi samperi noita tyttöjä, grrr :D

Palkintopoika, palkinnot ja tuliaiset :)

Mahtaisiko muutos olla mahdollinen?

Tämmönen teksti lähti nyt tulemaan ja samalla menemään Palveluskoiraliiton Koe- ja kilpailutoimikunnan puheenjohtajalle (ei tainnut ehtiä huomiseen keskustelutilaisuuteen, jonne en valitettavasti pääse paikalle).

EK3HK3JK3 Takkutukan Superlatiivi "Manta" 45cm

Näkisin, että kansallisissa lajeissa saisimme kokeessa kävijämäärät nousuun, mikäli tottelevaisuusosuudessa tehtäisi muutos sääntöihin, koskien hyppynoutoa. Useamman vuoden kentillä ja treenimetsissä ihmisten kanssa keskustellessa olen törmännyt useita kymmeniä kertoja samaan asiaan. Ihmiset eivät halua laittaa koiriaan metriseen hyppyyn. Jotkut ovat treenanneet sitä ja kisanneetkin, mutta jos koira on siinä telonut, tullut hieman iälle tai saanut jotain pientä kremppaa, niin kokeissa käyminen on loppunut siihen, että ohjaaja ei enää halua riskeerata koiran terveyttä hypyn kanssa. Toisaalta on myös ihmisiä, jotka treenaavat koiriaan hyvinkin pitkälle, mutta eivät halua/uskalla alkaa treenaamaan hyppyä sen pelossa, että koira loukkaa. Varmasti kaikki meistä PK-harrastajista on nähnyt treeneissä ja kokeissa useita kertoja, kun koira osuu esteeseen ja tulee notkahtaen tai kuperkeikkaa alas. Ajattelen, että tämä ei voi olla niin periaatteellinen asia tai joillekin päättäville tahoille jalostuksenmittari, että haluamme jatkossakin riskeerata koiriemme terveyden yhteen liikkeeseen.

Miten sitten on tultu tähän, kyllähän ne koirat ennen sen hypyn suorittivat? Ajattelen, että niin suorittivatkit, silloinkin sekä treeneissä, että kokeissa, kukin tyylillään. Mutta erona entisiin aikoihin on se, että nykyään ihmiset ovat tulleet tietoisimmiksi koirien kivuista ja epäpuhtauksista, varmasi osin tiedon lisääntymisen ja osin koirille tehtävän lihas- ym.-huollon vuoksi. On tullut näkyvämmäksi se tosiasia, että koira voi herkästi loukata itsensä tullessaan kuperkeikkaa esteeltä alas.

Ehdotan siis työryhmälle pohdittavaksi sitä, että voitaisiko hyppyesteestä tehdä joko matalampi (esim. 80cm olen nähnyt suurimman osan koirista suorittavan turvallisesti) tai jollain muulla tapaa turvallisempi. Vanhan harjaesteenkin näin turvallisempana, kuin nykyiset, sillä harja esti suoran kolauksen koiran polviin hypyn epäonnistuessa.

Jos oikein haluaisimme ajatella koiriemme hyvinvointia, niin A-esteen kanssa voitaisi palata siihen, että se olisi, ainakin alemmissa luokissa loivempi. Näin koirat oppisivat A-esteelle luontaisemmin oikean tekniikan, jolloin jyrkemmänkin esteen suoritus olisi turvallisempaa.

Nettikeskusteluissa on tyypillistä pitää tämän kaltaisia ehdotuksia yhteneväisenä sille, että joka Fifin tulisi päästä palveluskoirakokeisiin. En ole sillä kannalla, että koeohjeita tulisi muuttaa siten, että mäyräkoirakin selviäisi kokeen läpi. Kuitenkin mietin sitä, että keneltä se on pois, jos kansallisissalajeissa hyppyliikkeeseen tehdään muutos koirien turvallisuutta ajatellen? Harrastamani rotu on toki kooltaan pieni, mutta voin sanoa, että asia pohdituttaa harrastajia rodusta riippumatta. Lisättäköön tähän vielä, jos joku tulkitsee kirjoitukseni pikkukoiran omistajan höpinäksi, että edesmennyt 45cm korkea koirani suoritti useita kertoja koko kokeen parhaan hyppynoudon.

Näkisin, että muutoksella saisimme lisää harrastusvuosia koirille, mutta myös lisää koirakoira osallistumaan kokeisiin.

Eeva-Stiina Hatakka

Kakkosiin!

Eilen oltiin kisaamassa TSAUlla. Olin ilmoittanut Jekun neljään starttiin, vaikka hiukan etukäteen hirvittikin, että pysyykö pakka kasassa neljä starttia. Edelliset, tauon jälkeiset, kisat ATT:llä olivat melko takkuiset meille. Radat olivat haasteelliset ja itse olin jotenkin hitaalla. Mm. hyppärin kepeillä sain totaalisen blackoutin ja tajusin vaan yhtäkkiä, että ollaan menossa jo vikaan keppiväliin ja mun olis pitäny itse olla tehny jo valssi valmiiks. Tältä pohjalta kävin eilen aamulla mielessäni hiukan normaalia enemmän itseni tsemppaamista. 

Ensimmäinen rata tuntui jo rataantutustuessa ihan tehtävältä radalta, ainoa mitä mietin, oli se, että itsekin on mentävä lujaa tietyissä kohdissa. Rata oli ihana tehdä Jekun kanssa <3 Ihan lopussa jäin itse ennen muuria sen verran jälkeen, että olisi pitänyt ohjata voimakkaammin ja selkeämmin Jekulle, et mihin ollaan menossa. Muurilta siis kileto.

Toinen rata tuntui rataantutustuessa hiukan haasteellisemmalta. Alussa oli vaarana, että Jekku karkaa puomille, keppikulma oli hiukan haasteellinen myös. Alku meni hyvin, vaikka myöhässä mun valssi olikin, kun jäin varmistamaan sitä edeltäneen renkaan suorituksen. Ja kepitkin onnistui hyvin, annoin Jekun hypätä edeltäneen muurin melko pitkälle, niin se tuli suoran lähestymisen kepeille (siinäkin oli mahdollisuus karata puomille :D ). Parissa kohtaa olin tutustuessa suunnitellut tekeväni eritavalla, mutta jouduin ottamaan käyttöön suunnitelman B. Myös tämä rata oli ihana mennä Jekun kanssa.

Nyt sitten mielenkiinnolla kohti 2-luokkaa. Eilen emme jääneet kakkosiin, koska olimme menossa Terhin 50-vee synttäreille Helsinkiin. Juhlissa oli kiva tavata muita mudisteja ja pari uutta mudituttavuuttakin tuli nähtyä :) Jekusta juhlissa parasta oli mudityttö Ren ja Hipsun mielestä nakkikisa!

Voitto ja SERT hymyilyttää :D

Voittanut setteri pelottaa Jekkua, vai onko hän sittenkin harmistunut kakkoseksi jäämisestä?