Ajatuksia ensimmäisestä hälytreenistä

Olimme Pullervon kanssa tänään ensimmäistä kertaa koirakkona pelastuskoirien häytreeneissä. Pullervo on käynyt pekotreeneissä vajaan vuoden ajan, mutta tokikin pennusta saakka treenannut hakua ja jälkeä. Kutsu koirakoksi tuli itselle yllärinä. Ja siitä ilmoituksesta alkoi jo treeni. Siinä kohtaa ensimmäiseksi mietin, että onko koiran koulutustaso sellainen, että se voi selvittää pitkänkin etsinnän "tyhjää", onko sen jälki sillä tasolla, että se jäljestää myös ilman väliesineitä pitkänkin matkan, onko sen haku (etsintä ja ilmaisu) riittävän luotettavat. Näihin totesin itselleni, että kyllä, olen valmis testaamaan näitä asioita treenissä, joka on ennemmin tasokoe, sillä siellä ei sinällään kouluteta koiraa. Sitten pohdin koiran fysiikkaa. Se on ollut melko hyvällä tasolla ja kuntoutuminen edennyt. Edellisenä päivänä Pullervo oli vesiterapiassa ja pohdin ihan jonkun aikaa, että onko järkevää lähteä seuraavana päivänä mahdollisesti kovaan fyysiseen harjoitukseen. Vesitreeni tehtiin kevyenä ja ajattelin, että seuraavan päivän liikunta toisaalta vetristää sitä (kunhan vaan ei tulisi hakua tooosi isolla alueella). Omasta treeniryhmästä pyysin hälykoirien ohjaajilta vielä muistutuksen, että mitä varusteita on syytä olla mukana (jotta en unohtaisi jotain). Heiltä sain hyvän vinkin, koiraan keskittyminen ja koiran luku.

Kokoontumispaikalle suunnattiin saatujen koordinaattien mukaan ja siellä meitä odotti kirjalliset ohjeet. Kartturiksi sain kokeneen Johannan :) Ohjeessa olleiden koordinaattien perusteella  löysimme oman karttamme, johon meidän alue oli merkattu. Lisämausteena paikalla oli paljon peuranmetsästäjiä. Tämä toi itselleni lisäjännitystä, koska Pullervolla on viehtymystä peurojen perään ja toisaalta se irtoaa aika kauas, niin sekin jännitti, ettei se vaan menisi ilmaisemaan passissa istuvaa metsästäjää. Alueemme rajoina oli pitkältä matkalta tiet. Alueemme oli jo lähellä sitä koko, millainen alue olisi VIRTA-tarkastuksessa. Koiran turvallisuuden vuoksi päätin, että kierrämme alueen reunat, ainakin tieosuuksilla koira liinassa. Niin, siis etsintä suunnitelmani oli kiertää reunat ja kokeilla, josko koira nostaisi jäljen. "Kadonneita" oli kolme ja koirakoita seitsemän, joten sekin tulisi olemaan mahdollista, että löytöä ei tule. Pullervo merkkasi heti autosta tultua noin 70 metrin päässä passissa istuvan metsästäjän. Vein koiran huomion muualle. Varusteiksi valitsin pannan, pk-liivit, valjaat ja 5-metrin liinan. Ajattelin, että pitkä liina on hankalampi, kun kuljemme koira liinassa pidemmän matkan ja toisaalta jäljestäessä olen harvoin siellä 10 metriä koiran takana liinan päässä saakka. Pullervo merkkaili joitain peurojen polkuja, yhdessä kohtaa päästin sen hiukan metsän puolelle, mutta totesimme kartturin kanssa, että ei ollut ihmisen jälki, siinä kohtaa, kun koira menetti mielenkiinnon jälkeen. Tieosuuksien jälkeen oli todella hyvä, että kartturi ohjasi suuntaani. Välillä kuului "odota" ja kun kartturi oli saanut suunnan tarkistettua, hän opasti taas ja antoi luvan jatkaa. Muutaman kerran katsoimme yhdessä, että missä kohtaa olemme, jotta itsellänikin pysyi hahmotus alueesta.

Metsäosuudella päätin edelleen pitää Pullervon liinassa, koska se oli ollut niin kiinnostunut peurojen poluista. Tämä oli hyvä ratkaisu, sillä jossain kohtaa se nosti jäljen ja jäljesti hiukan matkaa, mutta sitten sitä kiinnostikin enemmän viereiseltä alueelta tulleet hajut, jotka otti ilmasta. Ilman liinaa Pullervo olisi karannut viereiselle alueelle. Jälkikäteen saimme kuulla, että maalimies oli kävellyt sieltä naapurialueelta meidän alueelle, eli se oli se, mikä Pullervoa kiinnosti. Muistiin siis, että jos koira ottaa jäljen, niin voisin vielä selkeämmin rauhoittaa tilanteen, jos nokka nousee ja pyytää sitä jatkamaan. Kun olimme käyneet rajat, päätin, että menemme alueen sisälle ja yhdessä kartasta suunnittelimme, että tarkistamme alueen kahdella linjalla. Pullervo irtoili kauas, molemmille puolille katsottuna linjasta, jota kävelimme. Pullervo tuli käymään kutsuttaessa, mutta ei mitenkään salamana (oli joko kaukana tai ei ollut kiire tulla). Kartturilta tuli hyvä huomio, että Pullervon tyyppisen koiran kanssa olisi hyvä olla tutka, niin näkisimme missä koira on käynyt ja voisimme suunnitella jatkoa sen perusteella. Jonkin aikaa kuljettuamme kuului oikealta puolelta Pullervon haukahdus, sitten näin sen etenevän nopeasti ja kohta uusi haukahdus ja sitten ei mitään. kutsuin koiran. Pohdimme, että oliko se mahtanut kohdata liikkuvan maalimiehen ja vieroksunut sitä vai mitä ihmettä se oli nähnyt. Sanoin Pullervolle sen haun mielikuvasanoja ja kohta päätin, että lähetän sen sinne suuntaan, missä se oli haukahtanut. Meni hetken aikaa ja ilmaisuhaukku alkoi kuulua. Pullervo oli meistä noin 60-70 metrin päässä, juoksimme paikalle. Pullervo jatkoi hyvin haukkua, kun pääsimme paikalle ja itseasiassa vielä senkin jälkeen, kun olin jo sanonut "hyvä". Palkkasin koiran ja kartturi tarkisti "kadonneen" kunnon. Maalimies kertoi, että ne kaksi irrallista haukkua olivat tulleet siitä, että Pullervo oli kohdannut viereisen alueen koiran (olivat eksyneet meidän alueelle). 

Pullervo jaksoi tämän tunnin työskentelyn hyvin ja oli kovin iloisen ja tyytyväisen oloinen maalimiehellä. Ilmaisu oli hyvä. Nyt tiedän mitä se tekee, jos se kohtaa toisen koiran kesken työskentelyn. Sen pitkälle irtoamiset eivät tulleet yllätyksenä, hyvää oli se, että se kävi kuitenkin välillä "ilmoittautumassa". Jäljestyksen suhteen täytyy treenata näitä pientareiden tarkistuksia, siten, että en tiedä itse mistä jälki lähtee. Jos se on jäljestänyt ja alkaa ottamaan kesken jäljen ilmasta hajua, niin täytyisi malttaa itse, niin kuin treeneissäkin. Näitä yhdistettyjä treenejä, eli että koira voi joko saada jäljen tai maalimiehen hajun ilmasta. Ja sitten vielä vaan sitä koiran lukemista, milloin on kiinnostunut jostain riistan hajusta ja milloin ihmisen jäljestä. Tässä ohessa opin myös kartturina olemisesta. Selkeä "odota" on hyvä, sitten saa rauhassa katsoa karttaa, jos täytyy jokin asia tarkistaa tarkemmin, kuin mitä kävellessä pystyy. Gepsiä täytyy edelleen opetella, onneksi nytkin mun pari huolehti siitä, että tuli pientä gepsi perehdytystä samalla. Tykkäsin itse enemmän Hipsun tyylistä partioinnissa, kun se pysyi näkyvillä, vaikka ei pyörinyt jaloissa. Mutta voi olla haasteellista saada Pullervo tajuamaan tätä, kun se on niin itsenäinen. Isolla alueelle ei kuitenkaan ole järkevää käydä aluetta pistottamalla, ettei koira väsy. Harjoituksesta jäi hyvä mieli :) treenit jatkuvat!

Arkisto kuva :)

Hetta-Pallas 16-18.9.19

Hetta-Pallas vaellus on ollut suunnitelmissa jo useamman vuoden ajan, mutta pitkän ajomatkan vuoksi siirtynyt jo monta kertaa "jos sit ens vuonna". Tänä vuonna olin jättänyt osan kesälomasta syyskuulle juurikin tätä vaellusta silmälläpitäen. Vielä viime hetkiin saakka seurasin säätiedotuksia ja pidin vaihtoehtona myös muita reittejä. Mutta koska ei luvattu pelkkää sadetta, uskaltauduimme reissuun. Koirista mukaan oli alunperin tarkoitus ottaa vain Jekku, koska Hipsu ja Pullervo menisivät oletuksen mukaan melko sekaisin poroista. Lopulta sain Hipsun hoitoon kaverini luokse Turkuun ja päätin kokeilla, että mitä käy, jos Pullervo pääsee mukaan. Pullervo on ollut keväästä saakka kunnossa kropaltaan, joten sen puolesta ei ollut rajoitteita. (Osteopaatti Maare Kaiperla sai hänet kuntoon :), tutkimuksissahan mitään vikaa ei löytynyt).

Matkaa pohjoiseen tehtiin muutaman pysähdyksen taktiikalla. Ja voi vaan todeta, että tämä rotu on kyllä tuonut elämääni paljon tuttuja, kavereita, ystäviä. Ensin ajeltiin Kokkolaan agikisoihin, siitä matka jatkui Ouluun. Oulussa yövyimme Marian lauman luona ja ohjelmassa oli mudimaista touhuilua. Oulusta ajoimme Rovaniemelle Minnan luokse. Minna sai hiukan lohdutusta mudi-ikävään, kun Miska oli tuolloin etelässä. Pullervo huolehti siitä, ettei Minnalle tullut liian ruusuiset muistot mudiloista...

Rovaniemeltä lähdettiin kohti Hettaa, jonne saavuimme iltapäivällä. Olin ajatellut jättää venekyydin välistä ja kävellä alusta saakka, koska Pullervon mahdollinen innokkuus hypätä veneestä uimaan, arvelutti. Autonsiirtopalvelun täti kuitenkin oletti, että ostan myös venekyydin ja ehti sen veloittaa autonsiirron yhteydessä :D No päätin, että kokeillaan. Venematka meni ihan täydellisesti. Molemmat pojat istuivat rauhallisina paikoillaan koko matkan. Ensimmäisen päivän aikana oli tarkoitus kävellä Sioskuruun (n. 14km). Saimme kävellä omassa rauhassa ja hyvässä säässä. Pysähdyimme hetkeksi Pyhäkeron tuvalle. Pyhäkeron huipulla tuuli kylmästi, joten emme jääneet sinne kovin pitkäksi aikaa kuvaamaan. Illalla seitsemän jälkeen saavuimme Sioskurulle. Siellä oli melko paljon porukkaa, esim. ryhmä ulkomaalaisia retkeilyopiskelijoita. Pystytin teltan nopsaan, ennen pimeää ja sitten pääsin ruuanlaittoon. Notskilla koirat keräsivät rapsutuksia ulkomaalaisilta :) Telttaan mennessä Pullervolle meinasi olla ylitsepääsemätöntä, että tulemme Jekun kanssa samaan telttaan yöksi. Pojat löysivät kuitenkin molemmat paikkansa. Pojilla oli villamanttelit lämmikkeenä ja Jekulla lisäpeittona toinen mantteli. Yöllä tarettiin ihan hyvin, vaikka lämpötila laski lähelle nollaa. Aamuyöstä alkoi satamaan. Sade jatkui aamuun saakka.

En pitänyt aamulla kiirettä vaan odottelin hiukan, että sade lakkaisi. Saimmekin kävellä myös toisen päivän ilman sen pahempia sateita. Tälle päivälle olin suunnitellut pidemmän kävelyn. Puhelimen askelmittari näytti kilsoiksi yli 30! Tämä on toki mahdollista, vaikka reitin mukaan matkaa olisi ollut 27km, sillä välillä menimme aika mutkille.  Pidimme lounastaukoa Hannunkurulla. Muita vaeltajia tapasimme lähinnä taukopaikoilla, eli edelleen saimme pääosin kävellä omassa rauhassa. Poroja näkyi ja pari maastopyörää. Nämä aiheuttivat Pullervossa melkoiset suuret halut päästä kyseisten kohteiden perään. Välillä se poukkoili sitten ihan muuten vaan polulta sivuun tai ylämäissä takaisin alaspäin. Jekku kulki taas kerran kuin vanha tekijä. Mulla alkoi toinen polvi vihlomaan laskeutumisissa. Illalla saavuimme suunniteltuun yöpymispaikkaan Nammalakuruun. Pystytin taas teltan äkkiä ennen pimeää. Aamulla kastunut teltta veti heti jäähileeseen. Nammalakurulla ei ollut muita telttailijoita, mutta tuvissa oli muutama ihminen. Yö oli melko kylmä, mutta me selvittiin. Aamulla kävin aamupalalla autiotuvan puolella, kun en jaksanut kasata trangiaa. 

Viimeisen päivän ajatuksena oli taas edetä loput 14km yhden pysähdyksen taktiikalla ja päätyä Pallakselle. Tämän päivän eteneminen oli kyllä todella takkuista. Polvi vihloi edelleen laskuissa (joita riitti), Pullervo poukkoili ja molemmat pojat alkoivat olla väsyneitä ja heillä kiristyi keskinäiset välit. Taaperrus tuntui loputtomalta ja olikin ihanan helpottavaa, kun yksi vastaantulija kertoi Taivaskerolla, että nyt on enää neljä kilsaa Pallakselle. Porukkaa oli liikkeelä paljon ja pysähdyttiin välillä juttelemaan ihmisten kanssa. Taivaskerolta Pallakselle oli kyllä oikea kärsimystentie :D Pelkkää laskua! Porukkaa tuli vastaan ihan jatkuvana ihmisvirtana (yksi pariskunta kertoi, että eivät ole koskaan ennen nähneet Pallaksella niin paljoa autoja). Ja niitä koiria! Niitä tuli paljon. Pojat, jotka olivat matkanvarrella pystyneet ihan asiallisiin ohituksiin, eivät väsyneinä enää siihen kyenneet. Yksi tilanne eskaloitui siihen, että pojat ottivat yhteen. Vaan päästiin maaliin. Olin haaveillut kahvista, mutta koska luontokeskukselta sitä ei saanut ja porukkaa oli jokapaikassa kuin pipoa, päädyin siihen, että vaihdoin vain vaatteet vessassa ja hyppäsin auton rattiin. Olin ajatellut, että jäämme jonnekin matkavarrelle yöksi, mutta kun pääsin maantielle, niin ajatuksena oli vain oma sänky. Noin puolitoistatuntia ajettuani väsytti tosi paljon. Nukuin vartin päikkärit P-paikalla ja matka jatkui. Ja mehän ajettiin kotiin saakka. Matka sujui ihmeen hyvin ja vain yksi peura aamuyöllä Huittistentiellä.

Yleiset huomiot reissusta. Pullervo oli ihan huumassa, mikä näkyy kuvissa, sen ajatuksissa pyöri taatusti se, että voi, kun pääsisi vapaana kirmaamaan niin pitkälle, kun silmä kantaa. Pullervo oli sen verran aktiivinen, että laihtui reissun aikana reilusti, olisi pitänyt ennakoida ja lihottaa sitä ennen vaellusta. Mun polvi ei kestä enää tämmöistä määrää laskeutumisia rinkan kanssa (tai sit pitäis saada itseltä toi ilmestynyt viisi kiloa pois). Mut toisaalta tunturit on nyt nähty ja ihan mielellään siirrytään taas toisenlaisiin maisemiin seuraavaksi. Ruska oli hieno ja tunturitkin, mutta itse tykkäsin Karhunkierroksen maisemista enemmän. 

Venematkaka takana

Tästä se lähtee

Pullervo ei osaa posettaa, tuumii Jekku.

Taukopaikalla

Pullervon hallintaan piti pitää lisähihnaa :D

Huipulla tuulee

Jekun lihashuoltoa

Vuosi 2018 kerralla pakettiin

Blogin päivittämiseen on näköjään jäänyt melko vähän aikaa viimeiseen puoleentoista vuoteen 🙈 Ehkäpä saan vielä tänne aikaiseksi kuvakoosteen meidän viime vuoden Unkarin matkasta. Nyt kuitenkin tämän vuoden kuulumiset. Käydäänpä läpi koira koiralta :) 

Jekku. Jekun kanssa aloitettiin rallytoko loppuvuodesta 2017. Tänä vuonna edettiin aloluokasta voittajaan. Voittajasta ei olla saatu tulosta, osin johtuen mun isoista mokista kisoissa ja osin Jekun jännittymisestä ympäristön häiriöistä johtuen. Ensimmäisessä VOIn kisassa sattui tuulinen sää ja kyltit lentelivät  kehästä kesken meidän suorituksen. Jekku kuitenkin vaikuttaisi pitävän lajista, innokkuus on käsinkosketeltavaa, kun se näkee kyltit. Jekku saavutti tänä vuonna koulutustunnukset RTK1 ja RTK2. Tokoa startattiin kolme kokeen verran. Jekun tuurilla taas sattui ja tapahtui. Myös yhdessä näistä tokokokeista tuuli teki tepposia ja Jekkua päin lensi vati kesken tunnari-liikkeen. Yhdestä kokeesta saimme kolmostuloksen. Nyt toko on tauolla, katsotaan miten tuo häiriönsieto tässä kehittyy. Loppuvuodesta olemme palanneet agilityn pariin. Nyt, kun Jekulla on aksasta taukoa jo yli puolitoista vuotta, ajattelin kokeilla, josko hauisjänteet kestäisivät treeniä. Toivon todella, että kestävät, Jekku rakastaa aksaa! Uutena lajina kävimme hajuerottelukurssin ja sen jälkeen olemme tehneet joitakin nose work-treenejä.

Hipsu. Hipsun alkuvuoteen kuului lenkkeilyä ja synnytykseen valmistautumista. 8.2 pennut syntyivät, synttärilahjana Hipsulle. Hipsu sai kuusi pentua, neljä tyttöä ja kaksi poikaa. Pentue oli todella tasainen, luonteidensa puolesta ja muutenkin. Oli ihanaa saada hoitaa pennut täällä meillä kotona. Venäjälle pääsyä odotellut Hitti jäi meille pidemmäksi aikaa, ennen kuin sai riittävän iän rajan ylitykseen. Hipsun kanssa olin ottanut tavoitteeksi hakuykkösen. Tämän vuoksi emme treenanneet agilityä ennen koetta, jotta Hipsulla olisi paras mahdollinen kunto siihen metriseen hyppynoutoon. Hipsu teki BH-kokeen hyväksytysti kesäkuussa ja lokakuussa osallistuimme hakukokeeseen, josta se sai koulutustunnuksen HK1, kakkostuloksella, pistein 265p. Samalla Hipsusta tuli mudien PK-lajien rotumestari. Keväällä osallistuimme myös pelastuskoiratoiminnan tutustumiskurssille, josta olemme jatkaneet PEKO-treeneihin. Joulukuussa kävimme vielä IPO-R-hakukokeessa, mutta sieltä emme saaneet tulosta. Kesällä Hipsukin kävi rallytokokisoissa kolme kertaa, saavuttaen koulutustunnuksen RTK1. Kesällä kävimme muutamia kertoja treenamassa myös paimennusta. Pääsimme tekemään jo "oikeita" tehtäviä. Joulukuussa aloimme treenaamaan myös agilityä. Vuoden viimeisinä päivinä on odoteltu Hipsun juoksua alkavaksi, pojat ovat jo kovin innokkaina tutkineet asian kehitystä. Hipsu on tarkoitus astuttaa tästä alkavasta juoksusta.

Pullervo. Pullervo osallistui innokkaasti pentujen leikittämiseen talvella. Keväällä Pullervolta irtosi kynsi ja se joutui olemaan saikkarilla melko pitkään, sillä varpaan pää aukesi kahdesti uudelleen paranemisprosessin aikana. Pullervo kävi näyttelyissä Liettuassa ja Suomessa, saavuttaen tittelit FI MVA ja LT MVA (joka on anomatta). Pullervon hakutreenit eivät oikein edenneet ennen tuota taukoa, mutta syytä ei keksitty. Pullervo treenaili tottista, jälkeä, esineitä ja hakua vuoden aikana. Hakutreenit alkoivat sujumaan taas paremmin tauon jälkeen ja Pullervo sai paljon kehuja lahjoistaan ruotsalaiselta hakukouluttajalta, jonka kurssilla olimme. Pullervo kävi myös paimennustreeneissä joitain kertoja, mutta aikaisempaan verrattuna, treenit eivät oikein ottaneet sujuakseen. Olin ottanut Pullervolle tälle vuodelle ehkä-tavoitteeksi rallytokokisoihin osallistumisen. Osallistuimme elokuussa ja Pullervo sai tuloksen. Se oli enemmän kuin uskalsin toivoa, sillä Pullervon kanssa on tehty erittäin paljon töitä häiriöistä luopumisen kanssa, koko sen elämän ajan. Syksyllä Pullervo osallistui agilityn alkeiskurssille, jossa isona osana oli rauhoittumistaidot ja vireen säätely. Syksyllä Pullervo alkoi olemaan taas todella kiukkuinen iltaisin, varsinkin rasituksen jälkeen. Pullervoa on nyt tutkittu loppusyksyn aikana ja syytä sen kivuille ja havaitulle vinoudelle ei ole löytynyt. Pullervon tutkimukset jatkuvat tammikuussa. Nyt se on kipulääkityksellä ja rajatulla liikunnalla.

Kaikki kolme kävivät Smart dog-testissä ja todettiin erittäin älykkäiksi.

Ensi vuodelle toivomme pennuntuoksua ja että Pullervo saisi diagnoosin ja olisi hoidettavissa kivuttomaksi <3

Joutsijärvi 25-26.7.17

Harrastusrintamallakin on tapahtunut, mutta nyt ensin kertomus tämän vuoden vaelluksesta. Reissun kohteeksi valikoitui Joutsijärvi, jonka jätimme viime vuonna välistä sääennusteiden vuoksi.Joutsijärvi sijaitsee Ulvilassa, Porin lähellä ja reitin pituus on 27km. Vaellusseuraksi saimme taas kummityttö Allun. Suunnittelimme, että teemme vaelluksen yhdellä yöpymisellä. Emme ottaneet telttaa mukaan, sillä reitin varrella on useampi autiotupa ja laavu. Saimme kuitenkin kuulla jo matkan varrella kanssavaeltajilta, että yöpaikkoihin on tungosta, vaikka muutoin tuolla saikin rauhassa kulkea. 

Erityinen jännityksen kohde oli kaksi vesistön ylitystä. Ensimmäisesssä oli kapulalossi ja toisessa samalla systeemillä vene. Oli kyllä hyötyä siitä, että meitä oli kaksi, että saimme vesille menon ja varsinkin maihinnousut onnistumaan. Lossilla paras matkustaja koirista oli Jekku, joka on hieman alusta-arka. Se pysyi paikoillaan koko matkan. Sen sijaan Hipsu ja Pullervo, jotka ovat erittäin alustavarmoja, yrittivät vaikka mitä touhuja pienen matkan aikana. Eniten he olisivat halunneet hypätä lossilta uimaan. Ja sen ne sit tekivätkin rantautuessa ja ihan karseen hajuiseen veteen. Jekku keräsi kaiken rohkeutensa, että sai hypättyä metallisillalta pienen matkan rantaa. Veneeseen Hipsu hyppäsi innokkaana, mutta ehti jo hypätä pois, ennen kuin saatiin pojat huudeille. Lopulta kiskoin koirat veneeseen valjaista, koska pojista se vaikutti epäilyttävältä. Veneessa kaikki koirat istuivat rauhassa.

Saavuimme hyvissä ajoin ensimmäiseen mahdolliseen yöpymispaikkaan, Sisälmystenlahteen. Se olisikin ollut hieno paikka, laitureineen kaikkineen. Siellä oli kuitenkin jo yksi koiraporukka. Haimme vettä puolen kilsan päästä kaivolta ja päätimme jatkaa matkaa. Seuraava laavu olisi ollut tyhjä, mutta hurjat päättivät jatkaa. Sitten kävikin niin, että kaksi seuraavaa laavua olivat varattuina, joten me tallustimme vikalle nuotiopaikalle. Saavuimme sinne illan jo hämärtyessä yhdentoista aikoihin. Tuolla Rekitaipaleenlammella oli onneksi katos, jossa oli laverit. Siellä ryytyneet, siihen mennessä, parin ylimääräisen lenkin kera, yhteensä reilut 27 kilsaa taivaltaneet retkeilijät asettuivat. Tehtiin vielä "päivällinen" trangialla, jonka jälkeen käytiin nukkumaan. Lavereilla oli hyvä nukkua, kun meillä oli ilmapatjat. Itikat kiusasivat vähän meitä ja koiria, muuten yö sujui hyvin. Aamulla keiteltiin puurot ja lähdettiin jatkamaan vikat kilsat. Matkaa meille kertyi yhteensä 33km.  Teltta olis ollut hyvä olla mukana sitten kuitenkin. Toisaalta tuolta olisi ollut erittäinhaasteellista löytää teltalle paikkaa kivikkoisen maaston vuoksi. Polut olivat melko hidaskulkuisia, koska paljon oli juurikin tuota kivikkoa. Välillä oli pitkospuita ja pienet pätkät teitä. Jekku on edelleen oikein hyvä vaelluskaveri, kulkee vetämättä ja osaa jakaa voimansa. Sen sijaan noi kaks, huoh, vedetään, sinkoillaan jne. Kaikki koirat kuitenkin nauttivat retkestä :)

Matkalla bongattiin; pikkusammakoita, paljon!, Kontiainen, kiiltomatoja, "vaarallinen" pupu (oli yöpyny meidän lähellä ja Jekku karkoitti sen komealla vahtihaukulla :D ), metsämansikoita, paljon mustikoita, lakkoja, joista sopivasti kaksi oli kypsiä jne.

 

Hipsu agissa kakkosiin ja FI MVA

Toukokuussa käytiin Pullervon kanssa kahdet näyttelyt. Toisissa oli Hipsukin mukana. Ensin Salossa Pullervo sai EH:n. Tuomari kertoi, että Bullen täytyy oppia paljon kehäkäytöstä, jotta se voi saada parempia palkintoja. No pari viikkoa siitä oltiin Harjavallassa ja sain namien avulla siellä Pullervon esittämään liikkeet paremmin, kuin mitä se pomppi Salossa. Pullervo oli ROP ja sai siis SERTin. Elli esitti Hipsun, joka oli PN2 ja sai SERTin ja siitä tuli FI MVA.

Kesäkuun alussa käytiin Hipsun kanssa Raumalla agikisoissa ja heti ekalta radalta noustiin kakkosiin. Kisattiin siellä vielä kakkosissa kaksi rataa, joista ensimmäisessä paha valuminen aiheutti hyllyn jo alussa ja toisella radalla Hipsun rytmi sekosi kepeillä ja kun olis uusittu, niin ehti nappaamaan putken matkan varrelta. Päivä oli ekoja lämpimiä ja Hipsu oli jo tosi väsynyt sillä vikalla radalla. 

Jekku on saanut viimeisimmän hauisjänteiden tulehduksen jäljiltä saanut palata jo normaaliin liikuntaan. Agility on nyt jätetty pois valikoimasta ja Jekku keskittyy tokoon. Koko porukalla on ajettu jokunen peltojälkikin ja sen parissa olisi tarkoitus jatkaa myös.

 

Tokoa ja agiakin

Pääsiäisenä kisattiin Hipsun kanssa yhteensä seitsemän starttia, joista yksi nolla. Hipsulla on nyt siis kaksi LUVAa ykkösistä. Tänään tuli Hipsun kannalta ilouutinen, kun SAGIssa äänestettiin uusista kokoluokista ja ensi vuoden alusta Hipsukin on sitten pikkumaksi. Käytännössä tarkoittaa sitä, että hyppykorkeudet laskevat ja toivon, että se saa sen myötä enemmän agivuosia. Jekun olin ilmoittanut neljään starttiin, mutta toinen startti oli sille niin vaikeaa, että jätin sen pois kahdesta seuraavasta. Tämän viikon fyssarikäynti vahvisti sen, että se reagoi taas varpaisiin jonka lisäksi todennäköisesti hauisjännetulehdus on uusinut. Ortopediaika saatiin toukokuun alkuun. Jekku jää nyt määrittelemättömän pituiselle tauolle aksasta. Vaan johan alkoi ajatus siintämään ensi vuodessa, kun Jekkukin olisi pikkumaksi.

Tänään käytiin tokokokeessa Jekun kanssa. Luokkana VOI.

Paikkiksessa Jekku meni maahan kun kuuli toista koiraa käskettävän. Jekku meni todella hitaasti ja asettautuen maahan ja luulin sen johtuvan siitä, että se ei ollut varma koskiko käsky sitä. Mutta paikkiksen jälkeen otin kaukokäskyjä ja Jekku niitäkin tehdessä asettautui hitaasti maahan. Paikkiksesta 8.

Yksilöliikkeet alkoivat seuraamisella. Normaalikäynnissä ja juostessa Jekku oli hyvässä vireessä ja kontakti pysyi. Hitaat (jota oli paljon) mä jostain syystä kävelin ihan eri tavalla kuin normaalisti ja kontakti tippui. Peruutuksia Jekku ei tehnyt ollenkaan, vaan kääntyi kävelemään ne osuudet oikeinpäin. Seuraamisesta 6.

Toisena liikkeenä oli ruutu. Jekku bongasi ruudun hyvin ja lähti innokkaana ja suoraviivaisesti kohti ruutua. Kuitenkin ennen ruutua pudotti raville ja ravasi hiukan yli, kääntyi kun huusin "top", lähti tulemaan kohti, huusin uuden "top", pysähtyi hetkeksi, veti korvat luimuun ja ravasi mun luo korvat luimussa. Luulin, että Jekku olisi ottanut jostain ihmeen syystä paineen kahdesta ihmisestä, jotka seisoivat kehän laidassa muutaman metrin päässä ruudusta. Sain kuitenkin myöhemmin kuulla, että noilla ihmisillä ollut koira oli kytäten tuijottanut Jekkua. Ensin ajattelin, että täytyypä treenata siten, että ruudun lähellä on ihmisiä ja koiria, mutta nyt mietin, että ei sen tarvitse kyllä ihan mitä tahansa sietää. Ruutu 0.

Sitten tapahtui toinen huonon tuurin juttu, jonka vaikutukset näen vasta jatkossa. Ohjatussa noudossa liikkuri vei kapulat vahingossa väärinpäin. Mähän olen tehnyt Jekun kanssa koulutusvirheen ja treenannut sille ensimmäiset kolme treeniä ohjattua juurikin väärinpäin, eli haetuttanut viimeiseksi vietyä ja se jäi sille turhan hyvin muistiin. Nyt mulla oli vaan mielessä vasen, vasen, vasen, jonka olin arponut. Hiukan ehti tulla mieleen, että joku meni pieleen, mutta en tajunnut mikä. Varsinainen liike meni muuten hyvin, mutta kapulalla Jekku kysyi, että onko pakko, ennen kuin otti kapulan. Ohjattu 8.

Luoksari oli hieno! Jekku teki pienen rytminmuutoksen tullessa, mutta pysyi laukassa (oli vilkaissut sitä tuijottavaa koiraa). Jekku pysähtyi todella nopeasti, mutta kun kutsuin, niin se teki minipysäyksen (oli varmaan menossa takapalkalle, mutta aivonsa ehti rekisteröimään kuitenkin, että tulikin kutsu), josta se tuli hienosti laukalla luokse. Luoksari 9.

L on ollut meillä muka varma. No, tänään Jekku päätti alkaa nuuskimaan maata ja liikkumaan seisomisessa, sen jälkeen vielä huono valmisteleva osuus istumiseen. Arvosana 5.

Tunnarissa Jekku nousi perusasennosta, kun mä pidin meidän omaa kapulaa, mikä lie ajatus hänelle siinä tullu. Hiukan arpoi kapuloilla, mutta toi kuitenkin oikean. Tunnari 7.

Kakeista ajattelin etukäteen, että se ei varmaan tee yhtään asennonvaihtoa. Vaan teki, mutta kaksi ylimääräistä käskyä koko höskään ja liikkui vähän sen meidän ongelmavaihdon seurauksena (seisomasta istumaan ja siitä maahan). Arvosana 6.

Metsku. Metskulla taas kysyi kapulalla, että onko pakko. Nappasi kapulan kuitenkin itsenäisesti, tästä 9.

Kokonaisvaikutus 7 ja tuomari kommentoi, että se näyttää tänään siltä kuin pelkäisi jotain. Kipuja siis taatusti on, jonka lisäksi se otti painetta siitä koirasta. Varmasti paineistui helpommin, jos olo oli muutenkin epämukava.

Kaikissa liikkeissä oli jotain hyvää, isona parannuksena edelliseen yritykseen oli se, että nyt Jekku otti kaikki vieraat kapulat suuhun. Vire vaihteli, paljon oli "kuutamolla" olemista, varsinkin perusasentoihin liittyen. Kunhan Jekku on taas kunnossa, niin liikkeiden hiomisen jälkeen menemme taas testaamaan koulutustasoa.

arkistokuva :)

 

Hipsun agiuran alku ja Latvian reissu

Hipsun kanssa aloitettiin agissa kisaaminen maaliskuun alussa. Mentiin omassa hallissa neljä starttia. Lopputulemana tunne siitä että oltiin kisavalmiita ja tulokseksi saatiin yksi nolla ja LUVA. Kaksi starttia meni hyllyiksi ja yhdeltä radalta saatiin 10 virhepistettä. Suurin haaste Hipsun kanssa oli saada se pysymään radalla, se kun niin mielellään kävisi moikkaamassa tuomarit ja ratahenkilöt ja kysymässä josko jollakulla olis palloa hänelle. Hipsu vaatii melkosen tiukkaa käskytystä noissa kohdin radalla ja mun täytyykin nyt pitää se mielessä jatkossa.

Viime viikonloppuna matkattiin Hipsun, Jekun ja Ellin kanssa Latviaan Riikaan. Tehtiin matka saman matkanjärjestäjän mukana kuin viime kesän Tanskan matka. Matka oli taas loistavasti järjestetty ja seura hyvää. Elli esitti molempina päivinä Hipsun. Molemmat koirat saivat kaiken mitä vaan pystyivät saamaan. Jekku oli molempina päivinä ROP ja Hipsu VSP. Mudeja näyttelyssä oli lauantaina yhteensä kolme ja sunnuntaina nämä kaksi. Tällä reissulla Jekusta tuli sekä Latvian valio, että kansainvälinen muotovalio. Tänään tulikin sitten laitettua urakalla valioarvohakemuksia, kun hain samalla vihdoin myös Liinulle Eestin valion arvoa. Jekku saa nyt jäädä näyttelyhommista, ehkä sitten vetskuna voi johonkin mennä. Hipsun kanssa jatketaan sen yhden sertin jahtausta ja Pullervo pääsee kesällä kehiin myös.