Matkaa pohjoiseen tehtiin muutaman pysähdyksen taktiikalla. Ja voi vaan todeta, että tämä rotu on kyllä tuonut elämääni paljon tuttuja, kavereita, ystäviä. Ensin ajeltiin Kokkolaan agikisoihin, siitä matka jatkui Ouluun. Oulussa yövyimme Marian lauman luona ja ohjelmassa oli mudimaista touhuilua. Oulusta ajoimme Rovaniemelle Minnan luokse. Minna sai hiukan lohdutusta mudi-ikävään, kun Miska oli tuolloin etelässä. Pullervo huolehti siitä, ettei Minnalle tullut liian ruusuiset muistot mudiloista...
Rovaniemeltä lähdettiin kohti Hettaa, jonne saavuimme iltapäivällä. Olin ajatellut jättää venekyydin välistä ja kävellä alusta saakka, koska Pullervon mahdollinen innokkuus hypätä veneestä uimaan, arvelutti. Autonsiirtopalvelun täti kuitenkin oletti, että ostan myös venekyydin ja ehti sen veloittaa autonsiirron yhteydessä :D No päätin, että kokeillaan. Venematka meni ihan täydellisesti. Molemmat pojat istuivat rauhallisina paikoillaan koko matkan. Ensimmäisen päivän aikana oli tarkoitus kävellä Sioskuruun (n. 14km). Saimme kävellä omassa rauhassa ja hyvässä säässä. Pysähdyimme hetkeksi Pyhäkeron tuvalle. Pyhäkeron huipulla tuuli kylmästi, joten emme jääneet sinne kovin pitkäksi aikaa kuvaamaan. Illalla seitsemän jälkeen saavuimme Sioskurulle. Siellä oli melko paljon porukkaa, esim. ryhmä ulkomaalaisia retkeilyopiskelijoita. Pystytin teltan nopsaan, ennen pimeää ja sitten pääsin ruuanlaittoon. Notskilla koirat keräsivät rapsutuksia ulkomaalaisilta :) Telttaan mennessä Pullervolle meinasi olla ylitsepääsemätöntä, että tulemme Jekun kanssa samaan telttaan yöksi. Pojat löysivät kuitenkin molemmat paikkansa. Pojilla oli villamanttelit lämmikkeenä ja Jekulla lisäpeittona toinen mantteli. Yöllä tarettiin ihan hyvin, vaikka lämpötila laski lähelle nollaa. Aamuyöstä alkoi satamaan. Sade jatkui aamuun saakka.
En pitänyt aamulla kiirettä vaan odottelin hiukan, että sade lakkaisi. Saimmekin kävellä myös toisen päivän ilman sen pahempia sateita. Tälle päivälle olin suunnitellut pidemmän kävelyn. Puhelimen askelmittari näytti kilsoiksi yli 30! Tämä on toki mahdollista, vaikka reitin mukaan matkaa olisi ollut 27km, sillä välillä menimme aika mutkille. Pidimme lounastaukoa Hannunkurulla. Muita vaeltajia tapasimme lähinnä taukopaikoilla, eli edelleen saimme pääosin kävellä omassa rauhassa. Poroja näkyi ja pari maastopyörää. Nämä aiheuttivat Pullervossa melkoiset suuret halut päästä kyseisten kohteiden perään. Välillä se poukkoili sitten ihan muuten vaan polulta sivuun tai ylämäissä takaisin alaspäin. Jekku kulki taas kerran kuin vanha tekijä. Mulla alkoi toinen polvi vihlomaan laskeutumisissa. Illalla saavuimme suunniteltuun yöpymispaikkaan Nammalakuruun. Pystytin taas teltan äkkiä ennen pimeää. Aamulla kastunut teltta veti heti jäähileeseen. Nammalakurulla ei ollut muita telttailijoita, mutta tuvissa oli muutama ihminen. Yö oli melko kylmä, mutta me selvittiin. Aamulla kävin aamupalalla autiotuvan puolella, kun en jaksanut kasata trangiaa.
Viimeisen päivän ajatuksena oli taas edetä loput 14km yhden pysähdyksen taktiikalla ja päätyä Pallakselle. Tämän päivän eteneminen oli kyllä todella takkuista. Polvi vihloi edelleen laskuissa (joita riitti), Pullervo poukkoili ja molemmat pojat alkoivat olla väsyneitä ja heillä kiristyi keskinäiset välit. Taaperrus tuntui loputtomalta ja olikin ihanan helpottavaa, kun yksi vastaantulija kertoi Taivaskerolla, että nyt on enää neljä kilsaa Pallakselle. Porukkaa oli liikkeelä paljon ja pysähdyttiin välillä juttelemaan ihmisten kanssa. Taivaskerolta Pallakselle oli kyllä oikea kärsimystentie :D Pelkkää laskua! Porukkaa tuli vastaan ihan jatkuvana ihmisvirtana (yksi pariskunta kertoi, että eivät ole koskaan ennen nähneet Pallaksella niin paljoa autoja). Ja niitä koiria! Niitä tuli paljon. Pojat, jotka olivat matkanvarrella pystyneet ihan asiallisiin ohituksiin, eivät väsyneinä enää siihen kyenneet. Yksi tilanne eskaloitui siihen, että pojat ottivat yhteen. Vaan päästiin maaliin. Olin haaveillut kahvista, mutta koska luontokeskukselta sitä ei saanut ja porukkaa oli jokapaikassa kuin pipoa, päädyin siihen, että vaihdoin vain vaatteet vessassa ja hyppäsin auton rattiin. Olin ajatellut, että jäämme jonnekin matkavarrelle yöksi, mutta kun pääsin maantielle, niin ajatuksena oli vain oma sänky. Noin puolitoistatuntia ajettuani väsytti tosi paljon. Nukuin vartin päikkärit P-paikalla ja matka jatkui. Ja mehän ajettiin kotiin saakka. Matka sujui ihmeen hyvin ja vain yksi peura aamuyöllä Huittistentiellä.
Yleiset huomiot reissusta. Pullervo oli ihan huumassa, mikä näkyy kuvissa, sen ajatuksissa pyöri taatusti se, että voi, kun pääsisi vapaana kirmaamaan niin pitkälle, kun silmä kantaa. Pullervo oli sen verran aktiivinen, että laihtui reissun aikana reilusti, olisi pitänyt ennakoida ja lihottaa sitä ennen vaellusta. Mun polvi ei kestä enää tämmöistä määrää laskeutumisia rinkan kanssa (tai sit pitäis saada itseltä toi ilmestynyt viisi kiloa pois). Mut toisaalta tunturit on nyt nähty ja ihan mielellään siirrytään taas toisenlaisiin maisemiin seuraavaksi. Ruska oli hieno ja tunturitkin, mutta itse tykkäsin Karhunkierroksen maisemista enemmän.
Venematkaka takana |
Tästä se lähtee |
Pullervo ei osaa posettaa, tuumii Jekku. |
Taukopaikalla |
Pullervon hallintaan piti pitää lisähihnaa :D |
Huipulla tuulee |
Jekun lihashuoltoa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti