Ajatuksia ensimmäisestä hälytreenistä

Olimme Pullervon kanssa tänään ensimmäistä kertaa koirakkona pelastuskoirien häytreeneissä. Pullervo on käynyt pekotreeneissä vajaan vuoden ajan, mutta tokikin pennusta saakka treenannut hakua ja jälkeä. Kutsu koirakoksi tuli itselle yllärinä. Ja siitä ilmoituksesta alkoi jo treeni. Siinä kohtaa ensimmäiseksi mietin, että onko koiran koulutustaso sellainen, että se voi selvittää pitkänkin etsinnän "tyhjää", onko sen jälki sillä tasolla, että se jäljestää myös ilman väliesineitä pitkänkin matkan, onko sen haku (etsintä ja ilmaisu) riittävän luotettavat. Näihin totesin itselleni, että kyllä, olen valmis testaamaan näitä asioita treenissä, joka on ennemmin tasokoe, sillä siellä ei sinällään kouluteta koiraa. Sitten pohdin koiran fysiikkaa. Se on ollut melko hyvällä tasolla ja kuntoutuminen edennyt. Edellisenä päivänä Pullervo oli vesiterapiassa ja pohdin ihan jonkun aikaa, että onko järkevää lähteä seuraavana päivänä mahdollisesti kovaan fyysiseen harjoitukseen. Vesitreeni tehtiin kevyenä ja ajattelin, että seuraavan päivän liikunta toisaalta vetristää sitä (kunhan vaan ei tulisi hakua tooosi isolla alueella). Omasta treeniryhmästä pyysin hälykoirien ohjaajilta vielä muistutuksen, että mitä varusteita on syytä olla mukana (jotta en unohtaisi jotain). Heiltä sain hyvän vinkin, koiraan keskittyminen ja koiran luku.

Kokoontumispaikalle suunnattiin saatujen koordinaattien mukaan ja siellä meitä odotti kirjalliset ohjeet. Kartturiksi sain kokeneen Johannan :) Ohjeessa olleiden koordinaattien perusteella  löysimme oman karttamme, johon meidän alue oli merkattu. Lisämausteena paikalla oli paljon peuranmetsästäjiä. Tämä toi itselleni lisäjännitystä, koska Pullervolla on viehtymystä peurojen perään ja toisaalta se irtoaa aika kauas, niin sekin jännitti, ettei se vaan menisi ilmaisemaan passissa istuvaa metsästäjää. Alueemme rajoina oli pitkältä matkalta tiet. Alueemme oli jo lähellä sitä koko, millainen alue olisi VIRTA-tarkastuksessa. Koiran turvallisuuden vuoksi päätin, että kierrämme alueen reunat, ainakin tieosuuksilla koira liinassa. Niin, siis etsintä suunnitelmani oli kiertää reunat ja kokeilla, josko koira nostaisi jäljen. "Kadonneita" oli kolme ja koirakoita seitsemän, joten sekin tulisi olemaan mahdollista, että löytöä ei tule. Pullervo merkkasi heti autosta tultua noin 70 metrin päässä passissa istuvan metsästäjän. Vein koiran huomion muualle. Varusteiksi valitsin pannan, pk-liivit, valjaat ja 5-metrin liinan. Ajattelin, että pitkä liina on hankalampi, kun kuljemme koira liinassa pidemmän matkan ja toisaalta jäljestäessä olen harvoin siellä 10 metriä koiran takana liinan päässä saakka. Pullervo merkkaili joitain peurojen polkuja, yhdessä kohtaa päästin sen hiukan metsän puolelle, mutta totesimme kartturin kanssa, että ei ollut ihmisen jälki, siinä kohtaa, kun koira menetti mielenkiinnon jälkeen. Tieosuuksien jälkeen oli todella hyvä, että kartturi ohjasi suuntaani. Välillä kuului "odota" ja kun kartturi oli saanut suunnan tarkistettua, hän opasti taas ja antoi luvan jatkaa. Muutaman kerran katsoimme yhdessä, että missä kohtaa olemme, jotta itsellänikin pysyi hahmotus alueesta.

Metsäosuudella päätin edelleen pitää Pullervon liinassa, koska se oli ollut niin kiinnostunut peurojen poluista. Tämä oli hyvä ratkaisu, sillä jossain kohtaa se nosti jäljen ja jäljesti hiukan matkaa, mutta sitten sitä kiinnostikin enemmän viereiseltä alueelta tulleet hajut, jotka otti ilmasta. Ilman liinaa Pullervo olisi karannut viereiselle alueelle. Jälkikäteen saimme kuulla, että maalimies oli kävellyt sieltä naapurialueelta meidän alueelle, eli se oli se, mikä Pullervoa kiinnosti. Muistiin siis, että jos koira ottaa jäljen, niin voisin vielä selkeämmin rauhoittaa tilanteen, jos nokka nousee ja pyytää sitä jatkamaan. Kun olimme käyneet rajat, päätin, että menemme alueen sisälle ja yhdessä kartasta suunnittelimme, että tarkistamme alueen kahdella linjalla. Pullervo irtoili kauas, molemmille puolille katsottuna linjasta, jota kävelimme. Pullervo tuli käymään kutsuttaessa, mutta ei mitenkään salamana (oli joko kaukana tai ei ollut kiire tulla). Kartturilta tuli hyvä huomio, että Pullervon tyyppisen koiran kanssa olisi hyvä olla tutka, niin näkisimme missä koira on käynyt ja voisimme suunnitella jatkoa sen perusteella. Jonkin aikaa kuljettuamme kuului oikealta puolelta Pullervon haukahdus, sitten näin sen etenevän nopeasti ja kohta uusi haukahdus ja sitten ei mitään. kutsuin koiran. Pohdimme, että oliko se mahtanut kohdata liikkuvan maalimiehen ja vieroksunut sitä vai mitä ihmettä se oli nähnyt. Sanoin Pullervolle sen haun mielikuvasanoja ja kohta päätin, että lähetän sen sinne suuntaan, missä se oli haukahtanut. Meni hetken aikaa ja ilmaisuhaukku alkoi kuulua. Pullervo oli meistä noin 60-70 metrin päässä, juoksimme paikalle. Pullervo jatkoi hyvin haukkua, kun pääsimme paikalle ja itseasiassa vielä senkin jälkeen, kun olin jo sanonut "hyvä". Palkkasin koiran ja kartturi tarkisti "kadonneen" kunnon. Maalimies kertoi, että ne kaksi irrallista haukkua olivat tulleet siitä, että Pullervo oli kohdannut viereisen alueen koiran (olivat eksyneet meidän alueelle). 

Pullervo jaksoi tämän tunnin työskentelyn hyvin ja oli kovin iloisen ja tyytyväisen oloinen maalimiehellä. Ilmaisu oli hyvä. Nyt tiedän mitä se tekee, jos se kohtaa toisen koiran kesken työskentelyn. Sen pitkälle irtoamiset eivät tulleet yllätyksenä, hyvää oli se, että se kävi kuitenkin välillä "ilmoittautumassa". Jäljestyksen suhteen täytyy treenata näitä pientareiden tarkistuksia, siten, että en tiedä itse mistä jälki lähtee. Jos se on jäljestänyt ja alkaa ottamaan kesken jäljen ilmasta hajua, niin täytyisi malttaa itse, niin kuin treeneissäkin. Näitä yhdistettyjä treenejä, eli että koira voi joko saada jäljen tai maalimiehen hajun ilmasta. Ja sitten vielä vaan sitä koiran lukemista, milloin on kiinnostunut jostain riistan hajusta ja milloin ihmisen jäljestä. Tässä ohessa opin myös kartturina olemisesta. Selkeä "odota" on hyvä, sitten saa rauhassa katsoa karttaa, jos täytyy jokin asia tarkistaa tarkemmin, kuin mitä kävellessä pystyy. Gepsiä täytyy edelleen opetella, onneksi nytkin mun pari huolehti siitä, että tuli pientä gepsi perehdytystä samalla. Tykkäsin itse enemmän Hipsun tyylistä partioinnissa, kun se pysyi näkyvillä, vaikka ei pyörinyt jaloissa. Mutta voi olla haasteellista saada Pullervo tajuamaan tätä, kun se on niin itsenäinen. Isolla alueelle ei kuitenkaan ole järkevää käydä aluetta pistottamalla, ettei koira väsy. Harjoituksesta jäi hyvä mieli :) treenit jatkuvat!

Arkisto kuva :)