Mitä oikein tapahtui?

Mitä oikein tapahtui? Ja miksi? Miten tämä edes on mahdollista? Nämä koirien krempat ovat olleet ajatuksissa paljon viime vuosina ja nyt syksyllä Mantan hoitamisen tiimoilta taas aktivoituneena. Mutta eihän se näihin jäänyt.

Eilen piti olla tavallisen mukava lomapäivä, joku kiva lenkki, ehkä pienet tokot ja sitä rataa. Aamulla herättiin ja unenpöpperössä vein koirat tuohon lähimetsään aamutarpeilleen, ihan niin kuin joka aamu yli kolmen vuoden ajan, satoja kertoja. Liinu vapaaksi, niin kuin aina, kun se ei oikein mielellään hihnassa tee tarpeitaan aamuisin. Liinu pyrähti metsään ja kohta kuului lyhyt haukkuminen. Kutsuin Liinua ja silloin kuului uikutusta. Liinua ei tullut. Kutsuin uudelleen ja sitten näin, että se tulee pikkuhiljaa, välillä pysähtyen nuolemaan jalkaansa. Kun Liinu tuli lähemmäksi, näin että sillä oli yksi jalka alta. Menin sen luokse ja totesin, että verta tulee. Verta tulee paljon. Otin nyrkkiini lunta ja pidin haavassa, toistin tämän pari kertaa ja sain todeta, että verenvuoto ei tule tyrehtymään lumella. Liinu kainaloon ja kotia kohti. Yritin samalla vielä pitää lumipalloa haavassa, mutta se kastui hetkessä vereen. Vein Liinun kylppäriin ja kävin hakemassa lääkelaatikosta taitoksia ja idealsiteen. Tällä välin kylppäristä oli tullut teurastamoa muistuttava tila. Tajusin, että nyt ei pelkkä tiukka sidos riitä, vaan täytyy tehdä paineside. Tässä kohtaa tuli pientä säntäilyä, kun pähkäilin, että yritänkö samaan aikaan soitaa eläinlääkäriin ja mitä ihmettä laitan idealsiteen väliin. Pieni shampoopullo valikoitui ja sain siteen tehtyä. Sitten soittamaan. Ensimmäiseltä klinikalta ei vastattu puhelimeen. Onneksi on nykypuhelimet ja puhelimella nettiin ja sieltä seuraavan numeroa kehiin. Pet-Vetistä vastattiin heti ja selitin tilanteen, että tikkejä varmaan tarvitaan. He lupasivat ottaa meidät heti, kun pystyin lupaamaan että olemme vartissa paikalla.

Klinikalla odotimme hetken ja sitten pääsimme sisään. Liinu rauhoitettiin ja hoitaja vei Liinun toiseen huoneeseen siteen aukaisua varten. Jonkin ajan kuluttua eläinlääkäri tuli sanomaan, että -tule katsomaan, pahalta näyttää. Juuri kun olin Marian kanssa chattaillut, että - ei, en usko että jänteitä meni. Mutta oli mennyt, kaikki jänteet tuosta oikeasta takasesta olivat poikki. Vaikka mitä pystyn yleensä katsomaan, eikä tee pahaa, niin tuota näkyä riitti kaksi sekuntia; oma koira ja törröttävät jänteidenpäät. ELL sanoi, että jos mitään muuta ei paljastu, niin kokoon kursimisella pitäisi olla aika hyvä ennuste. Liinu jäi kursittavaksi ja lähdin kotiin. Iltapäivällä ELL soitti ja kertoi, että leikkaus oli onnistunut hyvin ja että paranemisennuste on hyvä, kotikoiraksi. Ratkaisevaa ennusteen kannalta oli se, että Liinu pääsi / tuotiin niin nopeasti hoitoon. Ja vaikka sitä aamulla ajatteli, että valuvan veren määrä näyttää aina suuremmalta, kuin mitä sitä todellisuudessa valuu, niin kun paineside oli purettu, oli verta alkanut taas tulemaan pulppuamalla. Jotenkin adrenaliinin avulla olin onneksi pystynyt toimimaan järkevästi. Hain potilaan kotiin. 

Nyt sitten alkaa kuntoutuminen. Kuusi viikkoa täytyy olla aloillaan ja niistä kolme tassu on "nyrkissä", että kursitut jänteet eivät "ratkea". Jos jotain onnea tässä onnettomuudessa, niin onneksi Liinu on aika rauhallinen muutoinkin, kun nyt ei saa yhtään riehua. Ja onneksi hän on jo valmiiksi kotikoira, se antaa tietyn rauhan kuntoutukseen. Ja mikä onnekas sattuma, että satuimme kaikista alueen eläinlääkäreistä tämän alan osaajan käsiin!

Mulla soi nyt vaan päässä seuraava lastenlaulu: Pikku-Liinu loikki, jalka meni poikki, mutta neiti tohtori, jalan kiinni ompeli, teki solmun tiukan, Liinu itki hiukan.