R.I.P Liinu

Liinu 30.3.2009-10.3.2015

Jos sua ei ois ollut
niin olisin keksinyt sut,
ois susta samanlainen tullut
mitään en ois muuttanut.

Ohikulkijat luulee
minun seinille puhuvan,
tyhjyyteen he sanovan mun kuulee
sua aina rakastan.

Tahdon susta kiinni pitää
vaikken sua oikeasti enää nää.

En tahdo irtikään päästää
taas ilmestyt vierellein,
on pakko itseään säästää
sen velkaa sulle jäin.

Olet joka ikinen yön ääni
kukkamerestä poimin sut.
hyvä ajatus sisällä mun pääni
kun elämä on suuttunut.

Oot valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa,
hullummaksi olisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan.

Jos sua ei ois ollut
niin olisin keksinyt sut
vuoteeseeni kuvitellut,
sulle kadulla puhunut.

Hiljaisuutena öissä
ääriviivoissa pihakoivun,
ilman sua oon kuin vöissä
ilman sua lakastun.

Saanhan susta kiinni pitää,
vaikken sua oikeesti enää nää.

En tahdo irtikään päästää
siis ilmestyt vierellein,
on pakko itseään säästää
sen velkaa sulle jäin.

Olet jokaikinen yön ääni
kukkamerestä poimin sut,
hyvä ajatus sisällä mun pääni
kun elämä on suuttunut.

Oot valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa,
hullummaksi olisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan.

Ei sua minusta voi erottaa
jäät osaksi mieleni maisemaa.

Kiitos
kun olit totta hetken,
nyt mun täytyy tästä jatkaa,
vierelläni teet loppuretken
vaikka se ois kuvitelmaa.

Olet jokaikinen yön ääni
osa lempeää valon kajoa,
kesäsateena saavut elämääni
en kuivuuteen hajoa.

Oo valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa,
hullummaksi olisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan.