Ei se päämäärä, vaan se matka

Blogi on ollut taas niin huonolla päivityksellä, että katsotaan muistanko mitä kaikkea tänä syksynä on tapahtunut.

Elokuun lopulla Jekku loukkasi itsensä, kun harjoiteltiin metristä hyppyä. Se jäi nivusista kiinni esteeseen, joka kaatui sen päälle. Hetkeen Jekku ei halunnut kävellä. Noin vartin kuluttua se käveli normaalisti ja häntäkin taas heilui. Sain Jekun osteopaatille melko pian tapahtuneesta ja siellä ei huomattu, että mitään dramaattista olisi sen kropalle tuosta tärskystä aiheutunut. Kuukauden ajan pidin sen kuitenkin hyppimisistä tauolla, sinä aikana treenattiin aksassa lähinnä keinua ja hiukan myös muita kontaktiesteitä (ja se tietty ehti tippua kerran puomilta tuona aikana..). Tapahtuneen johdosta tein itselle vaikean päätöksen, että Jekku ei jatka PK-lajeja. Se on hypännyt useasti metrin puhtaasti, mutta ei paljon lohduta siinä kohtaa jos tuollaisen rysäyksen seurauksena tuleekin jotain pahempaa vaivaa. Jekku ei ole koskaan ollut mikään hyvä hyppäämään korkeutta taikka kovin ketterä mudimittapuulla mitattuna. Päätökseen vaikutti toki myös se, että Jekku reagoi MH-testissä laukauksiin ja on sen jälkeenkin reagoinut, vaikka nuorempana oli laukausvarma.

Jekun lajit jatkossa ovat siis toko ja agility (kunnes ne vaihtuvat koiratanssiin...). Tokossa käytiin hakemassa kolmen kuukauden kilpailutauko. Jekku lähti paikalla istumisesta kosimaan, kuulemma kohteliaasti, viereistä tyttökoiraa. Nyt siis jatkuu taas treenit erilaisten häiriöiden siivittäminä. Palattiin siis pisteeseen A taas sen jälkeen kun luulin että oltiin päästy tästä jo yli. Nyt pidetään kunnon treenitauko, koska se nyt vaan ei saa keksiä tuota että kokeissa voi lähteä.

Agilityssä on nyt ekat kaksi kisaa takana, tuloksena kuudesta startista viisi hyllyä ja yksi tulos 15 virhepistettä, aika -6,jotain ja sijoitus kuudes. Eniten ongelmia on kieltojen kanssa. On ollu vaikea päästä yhteiseen rytmiin, kun isoa rataa on päästy treenaamaan niin vähän. Paljon tietysti myös ohjausvirheitä ja meidän molempien kokemattomuutta. Olen kuitenkin tyytyväinen fiiliksiin mitä kisoissa on ollut. Ollaan oltu samalla radalla (paitsi eilen vikalla radalla Jekku koki jonkun hurmoksen ja meinas lähteä ihan omia ratoja) ja Jekku on keskittynyt hyvin. Ekoissa kisoissa se oli hiukan paineissa ennen ratoja, en tiedä johtuiko siitä kun ympärillä oli paljon haukkuvia koiria, siitä huolimatta se pystyi radalla olemaan rento. Nyt, kun olen katsonut yhtä eilisistä radoista videolta, niin siinä kyllä tulee hyvin esille se äänimaailma, joka noissa kisoissa on. Itse en rataa suorittaessa kuullut sitä haukkujen kakofoniaa, joka oli höystetty vielä jonkun ihmisen hirveällä "tänne, tänne, tänne" karjumisella. Ehkäpä koirakin pystyy tehdessään sulkemaan ympäristön äänet pois?

TSAUn kisoissa sain käytännössä huomata hallien alustoiden eron. Siellä on uusi matto ja Jekku sai siitä hyvän pidon, mikä tarkoitti sitä, että mentiin todella kovaa. Onkin kyllä luonnollista, että tuollainen joka on ennemmin voiman kanssa pelaava, kuin kevyt, hyötyy kunnon pidosta. Tähän täytynee jatkossa varautua, että muistaa juosta TSAUlla oikeasti kovaa suorilla. Ekalla radalla päästiin esteelle 15 saakka oikein mukavasti nollana, sitten unohdin ohjata hypyn, josta kielto ja sen jälkeen vielä rima alas (Jekulle epätyypillistä, saman riman taisi pudottaa 90% maxikoirista, täytynee harjoitella sitä kuviota) ja vielä kielto vikalta esteeltä, kun jäin jälkeen. Toisella radalla kosahdettiin heti alkuun, kun toka este oli rengas, jonka jälkeen putki. Oliko rengas sit niin eri kuin kotihallilla vai toiko hankaluuden se että putki oli siellä odottamassa?? Tällä radalla onnistui hiukan haastava keppikulma hyvin. Tumma pituus hiukan huonosti valaistussa kohdassa tuotti myös kiellon, lisäksi keppien jälkeen jäin ihan liian jälkeen, kun en uskaltanut jättää sitä yksin pujottelemaan. Vikalla radalla Jekun tyyppivirhe, ekan esteen kiertäminen ja sitten kun päästiin vauhtiin, niin se tosiaan koki jonkun valaistumisen ja huuman ja meinasi lähteä ihan omia ratoja, jota ei ole tehnyt treeneissäkään koskaan. Seuraavissa kisoissa mennään vain kaksi starttia, jospa Jekku ei sit ihan hullaantuisi. 

Mutta nyt on vahvasti se fiilis, että laji on koukuttanut ja vaikka Jekku saisi varmasti lainaohjaajan kanssa paljon helpommin tulosta, niin me tahkotaan ja opetellaan tää homman yhdessä. Matka tuntuu nyt tärkeämmältä kuin päämäärä, tämän matkan haluan kokea. 

Hipsu kävi MH:ssa ja se oli sille kuin Linnanmäki. On se kyllä melkosen mutkaton tyyppi :) Hipsu on tehnyt hakua ja aksaa sekä tottiksen alkuja. Hipsu tuntuu prosessoivan oppimiaan pienten taukojen aikana. Juoksutauon jälkeen tuntui, että se on käynyt salaa harjoittelemassa keppejä ja noutoa, sekä jääviä liikkeitä. Hipsun kanssa työstetään paljon myös meidän suhdetta ja yritän saada sille laumaa. Hipsu on toiminnan koira, joka ei aina ihan muista että täällä maailmassa on muitakin kuin hän ja kaikki kivat asiat, joita hän havaitsee ympäristössä ja mitä tulee missäkin hetkessä mieleen. Yhtenä esimerkkinä, se on pari kertaa hypännyt sohvalla nukkuvan Jekun päälle, kun sille on tullu mieleen, että se tulee mua tervehtimään, mutta ei oo hokannu, että hyppää jonkun elävän päälle. Näissä kohdin Jekku on ärähtänyt sille, vaikka muutoin elävät edelleen kovin sopuisasti. Eilen vastaavassa tilanteessa Jekku kyllä sit katsoi mua sillä ilmeellä, et "eiks ton pitäny olla kesämudi?".

Kennelnimi tuli vihdoin loppukesästä ja se on nyt sitten Kapsaisiinin. Myyn sulhasvalinta on edelleen auki ja erittäin todennäköisesti en astuta sitä vielä seuraavasta juoksusta, sillä nyt on kahdeksat mudipennut suunnitteilla eri kasvattajille tähän syksyyn/talveen ja se on todella paljon.

Hipsu

Jekku