Teijo 15-16.8.2016

Käytiin vaeltamassa Teijolla 15-16.8. Tarkoitus oli alunperin lähteä Porin lähelle Joutsijärvelle, mutta koska sinne luvattiin pelkkää sadetta, niin vaihdoimme suunnitelmaa lennosta. Suunnitelmana oli myös, että Pullervo olisi jäänyt Kauhulaan hoitoon, koska se on vielä liian pieni pitkiin kävelyihin. Vaan Pullervo 14-viikkoa, hullaantui russelineiti Olgan juoksusta niin paljon, että päädyttiin ottamaan se vaellukselle mukaan, ettei nuppi menis ihan sekaisin.

Yhdisteltiin kolme reittiä: Jeturkasti, Matildanjärvi ja Puolakkajärvi. Matkaa tuli maanantaille noin 11 kilsaa ja tiistaille noin 7 kilsaa. Nämä olikin ihan maksimit tuolla kokoonpanolla. Mun vanha rinkka oli ihan järkky, kun en saanut säädettyä sitä hyväksi ja sen lisäksi kannoin Pullervoa takin sisällä 7+5 kilsaa. Pahimmillaan lauantaina jaloilla oli siis 23 kg ylimääräistä painoa. Reitit olivat ihan ok (tosin tieosuuksilla ei ollut reittejä merkattu...) ja saatiin vain yksi sadekuuro niskaan. Yöllä satoi enemmänkin, mutta Alisan teltta piti hyvin vettä. Oli kyllä tosi kiva retki, kiitos seurasta Alisa!

Alisa ja Jekku valmiina lähtöön

Jeturkastin pirunpelto

Taukopaikalla

Tiskille menossa

Hipsu ja Jekku ei voinu käsittää, et miks ne ei saanu uida ennen telttayötä

Yöpymispaikalla raukeita koiria, paitsi yksi, joka vahtii.

Aamulla Hipsu sai takin päälleen (se on pentujen jäljiltä lähes karvaton) lähtöä odotellessa

Tiepätkää oli jonkinverran, Hipsun meno oli aika poukkoilevaa, kun hän reagoi kaikkeen aistimaansa :)

Tiistain taukopaikka

Pullervo olis halunnu kans eväitä tauolla :)

Pullervon matkustamo, just vielä mahtui.

Jekku oli Alisalla vyössä, kun se on tasainen kulkija ja mielestään jo ihan ammattilainen vaeltamisessa :D

Taukolaiset

Taustalla teltta, johon meinas eka olla haasteellista mahtua, kun Hipsu valtas paljon tilaa.

Löydettiin kanttiksia ruuan jatkeeks, ei voinu valittaa!

 

Mudilan uutisia

Muutamia juttuja jäänyt tänne päivittämättä. Laumaamme on liittynyt uusi jäsen, jäsen Pullervo! Pullervo on Hipsun pentu. Hipsuhan sai kasvattaja Sannan luona 8.5 viisi pentua, neljä poikaa ja yhden tytön. Pullervo osoittautui sellaiseksi luonteeltaan, että sovimme Sannan kanssa, että se voi tulla meille sosiaalistumaan ja oppimaan elämästä, ennen kuin löytää oman, mudikokemusta omaavan, kotinsa. Oikeasti ihan alkuun, en ollut ajatellut, että Pullervo jäisi meille. Järki sanoi, että pentu sopii huonosti syksyn kuvioihin, kun odotettavissa olisi Myyn pentuprojekti ja sen lisäksi Pullervosta näki jo pienenä, että se ei ole helppo koira. Nythän mä olen päässyt suht helpolla Jekun ja Hipsun kanssa tietyissä asioissa, ne eivät esim. ole kovin teräviä tai äänekkäitä mudimittapuulla. Pullervo on, tuota molempaa...

Mutta niinhän siinä kävi, että kun tyyppi oli tuossa heilunut kolmisen viikkoa ja mudileirillä varsinkin näyttänyt luonteensa vahvoja puolia, niin eihän hänestä enää malttanut luopua. Joten siinä hän nyt sitten on ja haasteita tulee riittämään. Pullervossa on paljon samaa, kuin Mantassa. Kun sille tulee joku idea, niin se lähtee toteuttamaan periksiantamattomasti, eikä paljoa kysele lupia. Se on jo useita kertoja murtautunut porteista läpi ja roskakaappiin myös. Ruokapöydälläkin se on jo ehtinyt käymään. Hipsua Pullervo rääkkää nujuuttamalla ja puremalla, Hipsu on ehkä hiukan liiankin kiltti sen kanssa. Sen sijaan Jekku pitää Pullervon ruodussa. Jekussa ei roikuta. Jekku leikittää kyllä Pullervoa, vetoleikkejä, ja antaa sen yleensä voittaa.

Pullervo on aloittanut treenaamisen siitä, että hän on oppinut kulkemaan metsässä ja meidän perusarkea. Olen yrittänyt vahvistaa sille laumaa ja siinä onnistunutkin jossainmäärin ainakin. Jälkeä Pullervo on tehnyt myös, pellolla/nurmella. Se on erittäin kiinnostunut jäljistä. Tottiksen ihan alkeita ollaan nyt myös alettu opettelemaan.

Jekku nousi agilityssa kolmosiin pääsiäisenä. Ollaan kisattu muutamat kisat kolmosissa, mutta toistaiseksi saldona vain hyllyjä. Viime kisoissa Lohjalla, alkoi jo tuntumaan meno siltä, että joskus varmasti onnistutaankin. Keväällä ja kesällä on käyty Santun treeneissä ja sieltä on kyllä saatu tekemiseen ihan uudenlaista draivia. Jekku on vielä nuori ja mä olen uusi lajin parissa, joten eiköhän kehitystä tule tapahtumaan vuosien myötä.

Jekusta tuli FI MVA 14.8.16 Elonäyttelyssä. Jekku oli myöskin ROP, kolme mudia osallistui. 

Hipsu kävi mammaloman päätteeksi Sannan kanssa paimennuksen esikokeessa ja he saivat hyväksytyn tuloksen. Hipsu toipuu pikkuhiljaa pennutuksesta ja otetaan sen kanssa vielä rauhassa treeneihin paluu. 

Jekulle menolippu tokon VOI-luokkaan!

Kävimme tänään Jekun kanssa tokokokeessa Köyliössä. Tämä oli meidän kolmas koe avoimessa luokassa. Toukokuussa jäimme 14 pistettä ykkösestä, mutta olin tyytyväinen Jekun tekemiseen kyllä. Tänään vire oli vielä parempi ja se säilyi koko suorituksen ajan. Ainoastaan kaukokäskyjen kohdalla Jekku oli "kuutamolla". Kokonaispisteet olivat 274p/320p ja sijoitus 1./7. 

Paikalla istuminen 10, mua jännitti taas niin paljon, että hyvä etten pyörtyny... Jekku onneksi suoritti. Seuraaminen 8, peruutus ei ihan onnistunut, vaan Jekku pomppi ja tarvitsi sen jälkeen lisäkäskyn perusasentoon tulemiseen. Muuten oikein kiva vire ja kontakti. Seisominen 10, luoksetulo 10, istuminen 9, mulla vartaloapu, kun vilkasin, että mihin asentoon jäi. Ruutu 10, nouto 9, pudotti raville palautuksessa turhan aikaisin.Kaukot 0, eka ei noussut ollenkaan istumaan (käytin kaksi käskyä), sitten kahdella käskyllä. Hyppy 10, merkinkierto 10. Kokonaisvaikutus 8, tätä jäin vähän ihmettelemään (tuomari ei sanottanut antamaansa arvosanaa).

Palkinnoksi Jekku pääsi kotimatkalla lenkille Savojärvenkierrokselle ja sai syödä suosikkiruokaansa sushia! Nyt sitten alamme hiomaan voittajaluokan liikkeitä. Kaikki liikkeet ovatkin jo jossain koulutusvaiheessa. Katsotaan miten homma etenee, starttaammeko vielä tänä vuonna voittajassa vai meneekö ensi vuoden puolelle.

"Aina mun pitää näitä ruusukkeita kantaa" "Se on sun eka ruusuke tokosta!" "No, on ainaki niin hikiki"

 

Preussin Prinssi Tanskassa

Hipsun ollessa mammalomalla Sammatissa, matkailimme Jekun kanssa Tanskaan. Kohteena oli Vejen, jossa oli kolmena päivänä KV-näyttelyt. Matkaseuraksi saimme Annin, Staran ja Taikan. Matka oli bussimatka ja koko muu seurue olivat aktiivisia näyttelyharrastajia. Tutustuttiin reissun aikana moneen oikein mukavaan koiraihmiseen. Näyttelyissä olikin ihan kiva seurata myös muiden rotujen kehiä, sitä kun ei yleensä tule juurikaan tehtyä. Jekku matkusti kivasti sekä bussi- että lauttamatkat ja oli reipas ja rento omaitsensä jokapaikassa. Sää Tanskassa oli oikein kiva, vähän turhankin aurinkoinen, kun handlerilla paloi käsivarret, jalat ja naamari ;) Mudeja on Tanskassa todella vähän ja kaikkina päivinä saimmekin Annin kanssa kertoa useammalle ihmiselle, että minkä rotuisia Jekku ja Stara ovat.

Perjantaina Jekku sai EH:n, vaaleiden silmien vuoksi. Lauantaina ja sunnuntaina Jekku sai Tanskan sertit, cacibit ja oli ROP molempina päivinä (kaikkina päivinä mudeja oli vain meidän kaksi). Lauantain ryhmäkehässä oli tuomarina meidän perjantainen tuomari. Hän katsoi Jekun silmiä ja sitten mua ja alkoi nauramaan ja sanoi "he did well today", eipä siinä voinu kuin nauraa itsekin. Sunnuntaina emme ehtineet jäämään ryhmäkehään.

Arvostelut:
Perjantai (Dominic Harris): "nice enough head well set eras, good shoulders and topline good enough angulations, steady enough on them move." Jostain syystä kehäsihteeri ei ole kirjoittanut silmistä, vaikka tuomari niistä lausuikin.
Lauantai (Olga Sinko):  "3 years strong male typical strong head, little light eye color, typical topline strong compact body, typical movement typical coat."
Sunnuntai (Davor Javor):  "nice dog, good head, should have darker eyes, enough neck, level topline, good angulation, good coat, nice temperament, good mover"

Ruotsin taukopaikan hienot maisemat

Ja kun mä kuvasin Jekkua, ni japanilaiset kuvas meitä molempia :D

Iltalenkillä Fredericiassa

Iltalenkiltä

Turisti merenrannalla

Tämä sunnuntain Kroatialainen tuomari kysyi multa, että tiedänkö mudin ja kroatianpaimenkoiran eron...

riskillä vastasin, että raja! Tuomari nauroi ja kertoi tietävänsä eron.

Pönötystä

Hirvee kilpailu, et kummasta tulee ROP :D

Tuomari otatti kehäsihteerillä kuvat kaikista ROP-VSP-pareista

Väsyneet reissaajat, Taika, Stara ja Jekku Gracella

Voi samperi noita tyttöjä, grrr :D

Palkintopoika, palkinnot ja tuliaiset :)

Mahtaisiko muutos olla mahdollinen?

Tämmönen teksti lähti nyt tulemaan ja samalla menemään Palveluskoiraliiton Koe- ja kilpailutoimikunnan puheenjohtajalle (ei tainnut ehtiä huomiseen keskustelutilaisuuteen, jonne en valitettavasti pääse paikalle).

EK3HK3JK3 Takkutukan Superlatiivi "Manta" 45cm

Näkisin, että kansallisissa lajeissa saisimme kokeessa kävijämäärät nousuun, mikäli tottelevaisuusosuudessa tehtäisi muutos sääntöihin, koskien hyppynoutoa. Useamman vuoden kentillä ja treenimetsissä ihmisten kanssa keskustellessa olen törmännyt useita kymmeniä kertoja samaan asiaan. Ihmiset eivät halua laittaa koiriaan metriseen hyppyyn. Jotkut ovat treenanneet sitä ja kisanneetkin, mutta jos koira on siinä telonut, tullut hieman iälle tai saanut jotain pientä kremppaa, niin kokeissa käyminen on loppunut siihen, että ohjaaja ei enää halua riskeerata koiran terveyttä hypyn kanssa. Toisaalta on myös ihmisiä, jotka treenaavat koiriaan hyvinkin pitkälle, mutta eivät halua/uskalla alkaa treenaamaan hyppyä sen pelossa, että koira loukkaa. Varmasti kaikki meistä PK-harrastajista on nähnyt treeneissä ja kokeissa useita kertoja, kun koira osuu esteeseen ja tulee notkahtaen tai kuperkeikkaa alas. Ajattelen, että tämä ei voi olla niin periaatteellinen asia tai joillekin päättäville tahoille jalostuksenmittari, että haluamme jatkossakin riskeerata koiriemme terveyden yhteen liikkeeseen.

Miten sitten on tultu tähän, kyllähän ne koirat ennen sen hypyn suorittivat? Ajattelen, että niin suorittivatkit, silloinkin sekä treeneissä, että kokeissa, kukin tyylillään. Mutta erona entisiin aikoihin on se, että nykyään ihmiset ovat tulleet tietoisimmiksi koirien kivuista ja epäpuhtauksista, varmasi osin tiedon lisääntymisen ja osin koirille tehtävän lihas- ym.-huollon vuoksi. On tullut näkyvämmäksi se tosiasia, että koira voi herkästi loukata itsensä tullessaan kuperkeikkaa esteeltä alas.

Ehdotan siis työryhmälle pohdittavaksi sitä, että voitaisiko hyppyesteestä tehdä joko matalampi (esim. 80cm olen nähnyt suurimman osan koirista suorittavan turvallisesti) tai jollain muulla tapaa turvallisempi. Vanhan harjaesteenkin näin turvallisempana, kuin nykyiset, sillä harja esti suoran kolauksen koiran polviin hypyn epäonnistuessa.

Jos oikein haluaisimme ajatella koiriemme hyvinvointia, niin A-esteen kanssa voitaisi palata siihen, että se olisi, ainakin alemmissa luokissa loivempi. Näin koirat oppisivat A-esteelle luontaisemmin oikean tekniikan, jolloin jyrkemmänkin esteen suoritus olisi turvallisempaa.

Nettikeskusteluissa on tyypillistä pitää tämän kaltaisia ehdotuksia yhteneväisenä sille, että joka Fifin tulisi päästä palveluskoirakokeisiin. En ole sillä kannalla, että koeohjeita tulisi muuttaa siten, että mäyräkoirakin selviäisi kokeen läpi. Kuitenkin mietin sitä, että keneltä se on pois, jos kansallisissalajeissa hyppyliikkeeseen tehdään muutos koirien turvallisuutta ajatellen? Harrastamani rotu on toki kooltaan pieni, mutta voin sanoa, että asia pohdituttaa harrastajia rodusta riippumatta. Lisättäköön tähän vielä, jos joku tulkitsee kirjoitukseni pikkukoiran omistajan höpinäksi, että edesmennyt 45cm korkea koirani suoritti useita kertoja koko kokeen parhaan hyppynoudon.

Näkisin, että muutoksella saisimme lisää harrastusvuosia koirille, mutta myös lisää koirakoira osallistumaan kokeisiin.

Eeva-Stiina Hatakka

Kakkosiin!

Eilen oltiin kisaamassa TSAUlla. Olin ilmoittanut Jekun neljään starttiin, vaikka hiukan etukäteen hirvittikin, että pysyykö pakka kasassa neljä starttia. Edelliset, tauon jälkeiset, kisat ATT:llä olivat melko takkuiset meille. Radat olivat haasteelliset ja itse olin jotenkin hitaalla. Mm. hyppärin kepeillä sain totaalisen blackoutin ja tajusin vaan yhtäkkiä, että ollaan menossa jo vikaan keppiväliin ja mun olis pitäny itse olla tehny jo valssi valmiiks. Tältä pohjalta kävin eilen aamulla mielessäni hiukan normaalia enemmän itseni tsemppaamista. 

Ensimmäinen rata tuntui jo rataantutustuessa ihan tehtävältä radalta, ainoa mitä mietin, oli se, että itsekin on mentävä lujaa tietyissä kohdissa. Rata oli ihana tehdä Jekun kanssa <3 Ihan lopussa jäin itse ennen muuria sen verran jälkeen, että olisi pitänyt ohjata voimakkaammin ja selkeämmin Jekulle, et mihin ollaan menossa. Muurilta siis kileto.

Toinen rata tuntui rataantutustuessa hiukan haasteellisemmalta. Alussa oli vaarana, että Jekku karkaa puomille, keppikulma oli hiukan haasteellinen myös. Alku meni hyvin, vaikka myöhässä mun valssi olikin, kun jäin varmistamaan sitä edeltäneen renkaan suorituksen. Ja kepitkin onnistui hyvin, annoin Jekun hypätä edeltäneen muurin melko pitkälle, niin se tuli suoran lähestymisen kepeille (siinäkin oli mahdollisuus karata puomille :D ). Parissa kohtaa olin tutustuessa suunnitellut tekeväni eritavalla, mutta jouduin ottamaan käyttöön suunnitelman B. Myös tämä rata oli ihana mennä Jekun kanssa.

Nyt sitten mielenkiinnolla kohti 2-luokkaa. Eilen emme jääneet kakkosiin, koska olimme menossa Terhin 50-vee synttäreille Helsinkiin. Juhlissa oli kiva tavata muita mudisteja ja pari uutta mudituttavuuttakin tuli nähtyä :) Jekusta juhlissa parasta oli mudityttö Ren ja Hipsun mielestä nakkikisa!

Voitto ja SERT hymyilyttää :D

Voittanut setteri pelottaa Jekkua, vai onko hän sittenkin harmistunut kakkoseksi jäämisestä?

Vuosi pakettiin

Viime vuoden lopulla mudifoorumilla pohdittiin seuraavan vuoden tavoitteita. Jekun kohdalta kirjoitin silloin seuraavaa:

"Jekku: En ole vielä päättänyt, että mennäänkö vanhoilla säännöillä TOKO-kokeisiin vai vasta kun säännöt ovat muuttuneet, mutta jossain kohtaa kuitenkin. BH-koe, ehkä, riippuu siitä miten tuo henkinen kehittyminen etenee. Agin kisaaminen aloitetaan ehkä, vielä isoja asioita treenattavana. Jospa se MH sit vuonna 2015"

Nyt voi todeta, että päätös TOKOn suhteen tuli tehtyä aika pian alkuvuodesta ja treenattiin sitten koko vuosi jo uusia sääntöjä silmällä pitäen. Elokuussa käytiin ALO-luokassa ja sieltä saatiin ykkönen. Koska AVOn liikkeet olivat jo pitkällä, niin päätin, että seuraavaksi sitten AVOon. Lähdettiin AVOn kokeeseen aika extempore ja siellä tuli ilmi, että vanhasta ongelmasta ei ole päästy, eli kun houkutus on tarpeeksi kova, niin Jekku ei pysy paikallaolossa. Sillä kertaa Jekku lähti itse kosimaan vieressä istunutta neitikoiraa. Tästä ansaistusti kolmen kuukauden kilpailutauko. Tauon aikana on hinkattua tuota paikalla istumista häirittynä ja treenit ovat sujuneet hyvin, mutta luotto ei ole vielä palannut.

BH-kokeeseen niin ikään extempore henäkuun alussa. Se meni kivasti, vaikka kenraaliharjoitus oli katastrofaalinen. Henkinen kehitys siis jatkoi nousua, eikä Jekulla ole ollut pahempia nuoren uroksen pöljäilyjä.

Agiura aloitettiin syksyllä. Tämä vuosihan alkoi agin suhteen syksyllä alkaneen tauon jatkolla ja agia alettiin treenaamaan vasta huhtikuussa noin puolen vuoden tauon jälkeen. Tauko oli kropan korjaantumisen lisäksi tehnyt hyvää Jekulle muutenkin ja sen jälkeen edistyminen agissa otti harppauksia. Syksyllä päästiin aloittamaan kisaaminen ja nyt viiden kisan jälkeen kasassa on kaksi LUVAa. Nyt Jekku on agista suunnitellulla noin kuukauden tauolla.

MH-kuvauksessa Jekku kävi keväällä, se meni ihan kivasti. Jälkeenpäin ajateltuna vein Jekun siihen ehkä liian pian Liinun poismenon jälkeen. Hiukan Jekku oli vielä herkillä ja reagoi laukauksiin siellä ensimmäistä kertaa elämässään.

Palveluskoiralajit jätettiin pois kesän lopulla sattuneen hyppyesteen kaatumisen jälkeen. Vaikka itselle haku, jälki ja etsintä ovatkin todella mieluisia lajeja, niin en halua riskeerata sillä että Jekku loukkaisi itsensä hypyllä.

Heinäkuun alussa meidän laumaamme muutti Hipsu. Sen kanssa tavoitteena on ollut haun, jäljen ja tottiksen alkeistreenit sekä agilityssa eteneminen. Hipsu on edennyt haussa nopeasti, mikä johtunee pääosin siitä, että sen kanssa ei ole tarvinnut tehdä varsinaisia motivaatiotreenejä ollenkaan. Hipsu rakastaa ihmisiä ja juoksemista, joten kaikki hakutreenit ovat sille ihan parasta. Jälkeä on tehty vain kaksi-kolme kertaa. Se keskittyy yllättävän hyvin siihen nähden miten vilkas se on. Tottiksessa se on tehnyt alkeita. Aksassa Hipsu on edennyt ja siihen on tullut aavistus ohjattavuutta.

Kasvatusrintamalla vuosi ei sujunut suunnitelmien mukaan. Keväällä Aatu ei astunut Ninniä ja kesällä kun suuntasimme Myyn kanssa Saksaan, niin sekin oli hutireissu. Einstein ei kyennyt astumaan normaalisti poikavuosiensa tapaan, lemmenpari ei jäänyt nalkkiin eikä siis pentuja tullut. 

Ensi vuonna tavoitteina ovat:

Jekku: kerätä nollia aksassa, luokasta riippumatta :D TOKOssa toiveissa olisi saada paikallaolot kuntoon siten, että voisimme mennä AVOon ja mahdollisesti myös VOI-luokkaan, jos kaikki menee nappiin.

Hipsu: Hipsu on vielä arvoitus, kun se on ollut meillä vasta viisi kuukautta. Mikäli saamme sen kanssa yhteistyön hyvälle tasolle, niin sen ensimmäiset tavoitteet ovat TOKOn ALO ja BH. Agilityssa sen pitäisi valmistua kisatasolle ensi vuoden aikana. Mikäli päätän aloittaa kisaamisen maxeissa, enkä odota, että se mahdollisesti painuisi ne parit millit kasaan kun ikää tulee lisää, niin sitten se voi tapahtua ensi vuonna.

Molempien kanssa käydään ainakin yhdessä näyttelyssä. Jekun kanssa ehkä käydään paimentamassa, Hipsu jatkaa paimentamista Sannan kanssa.

Kasvatusrintamalla ensi vuonna olisi tarkoituksena yrittää astuttaa Myy uudestaan. Ajankohta tulee olemaan alkusyksy, seuraavaan juoksuun emme yritä, sillä nyt on paljon mudien pentuja tarjolla. Ninnin pentuprojekti siirtyy vielä tai saatan jättää sen myös toteuttamatta, sillä käppänäpentujakin on paljon tarjolla.

Hiukan kutkuttais vaellusjalkaakin ensi vuodelle

Ja töissähän nää on kulkeneet välillä mukana ja varmasti myös ensi vuonna