Keine Bergen, keine Welpen

Myy aloitti juoksunsa 2.6 ja koska astutusmatka suuntasi Saksaan saakka päätin varmistella tärppien oikean ajan progesteronitestien avulla. Ensimmäiset proget otettiin juoksun 10 päivä ja ne olivat vielä alhaiset 0,79. Eläinlääkäri arvio, että oikea astutusaika olisi ti-ke. Koska viikonloppuisin heillä ei saa otettua progeja, päätettiin varmistaa vielä perjantaina 12.6 uudella testillä, että ne ovat lähtenee varmasti nousuun.  Perjantaina testi näytti 2,1 ja arvio oikeista astutuspäivistä pystyi samana tiistai ja keskiviikko. Eläinlääkäri neuvoi, että koiran kanssa ei kannata kuitenkaan lentää ennen kuin se on ovuloinut, sillä lennosta aiheutuva stressi on usein aiheuttanut viivästyksen juoksun etenemiseen. Toisaalta hän sanoi, että ei kannata myöskään viivytellä, koska esim. torstai voi olla jo liian myöhäinen astutuspäivä. Tämä aiheutti tietenkin päänvaivaa mulle muutamaksi tunniksi, kun mietin, että mihin ajoittaisin lennon. Päädyin siihen, että lennämme sunnuntaina illalla, koska testi oli kuitenkin otettu perjantaina aamulla ja oletus ovuloinnista oli, että tapahtuu 2-3 vuorokauden kuluessa. Niinpä sitten lennot (omat ja koiran) varaukseen. Koiran lennon varus Finnairilla piti tehdä siten, että ensin soitto sinne ja kysely, että onko koneissa tilaa koiralle, sitten omien lentojen varaus netistä, jonka jälkeen uusi soitto Finnairille ja koiran lentojen varaus. Lauantaina ehdin vasta vuokra-auton varaamisen viidakkoon. Tajusin vasta silloin, että vuokra-auto firmat tekevät vuokrahinnan lisäksi katevarauksen luottokorttitilille sen varalta, että jos jotain sattuu. Tämä hinta olisi voinut olla yli 1000 euroa, joten seuraavaksi jouduin korottamaan luottokorttini rajaa.  Jekun vein hoitoon jo lauantaina, parhaaseen koirahotelliin Ellin hoiviin.

Nokka kohti Müncheniä

Sunnuntaina 14.6 sitten kävin aamupäivällä hakemassa Myyn ja päivällä lähdimme kohti Helsinki-Vantaata. Auto siellä parkkiin ja sain todeta, että parkkipaikalla ei ollut vaunuja, joten rinkka selkään (tässä kohtaa olin kovin tyytyväinen siitä, että päätin varuiksi pakata omat tavarat rinkkaan), lentohäkki kantoon ja koira kävelemään. Hiukan aikaa käveltyäni löysin onnekseni kärryn, niin matkanteko oli helpompaa. Myy sai samalla hiukan verrytellä ennen lentoa, kun kävelimme terminaaliin. Helsinki-Vantaalla löytyi helposti palvelutiski, jonne koiran kanssa piti mennä. Palvelu oli todella ystävällistä. Vesikuppi otettiin häkistä pois, kun ne kuulemma irtoavat kuitenkin, häkki turvatarkastettiin, Myy häkkiin ja ovi vielä nippusiteillä kiinni varmuudeksi. Myylle soitettiin vastaanottajat paikalle ja se lähti hissillä alas, turvatarkastajan saattamana. Koneeseen noustessa varmistin vielä lentoemänniltä, että onhan koira mukana. Kapteeni huikkas siihen, että ei aavistustakaan. Silloin hiukan kylmäs, mutta he lupasivat kuitenkin varmistaa asian ja tulla sitten kertomaan mulle. Näin he myös tekivät ja saatoin hiukan hengähtää. Koneessa viereen sattui raviharrastaja, jonka kanssa jutellessa matka sujui nopsaan.

Münchenissä kaksi setää, jotka olivat myös kovin avuliaita, toivat Myyn häkkeineen. Myy oli kovin iloinen kun päästin sen häkistä pois. Tullin nainen huikkasi vain, että mistä maasta tulimme ja kun vastasin, että Suomesta, niin hän sanoi, että kaikki kunnossa. Sitten suuntasimme etsimään vuokra-autofirmaa. Siellä pientä sohlausta vielä takuusumman ja vakuutusasioiden kanssa. Olin ottanut vuokravälitysfirmasta kaikki mahdolliset vakuutukset, mutta nämä myivät ”pakolla” vielä yhden vakuutuksen ja näin ollen katevaraus luottokortilta oli 500 euroa. Kun saimme paperit kuntoon lähdin etsimään autoa. Olin kovin iloinen, kun huomasin, että auto olikin viisi ovinen, vaikka oletuksena oli että se on kolmiovinen. Näin sain häkin näppärästi takapenkille. Tsekkasin auton vielä läpi ja löysin yhden naarmun, jota ei ollut raportissa, joten jouduin vielä etsimään vuokraamon hepun sieltä parkkihallista. Naarmu osoittautui liaksi, mutta vuokraamon heppu innostui, kun kuuli, että autossa oleva koira on Unkarista, koska hän oli itse unkarilainen. Näin ollen piti vielä kaivaa Myy näytille :) Sitten naviin osoite ja matkaan. Saksassa ajaminen oli mulle tuttua ajalta jolloin asuin siellä, joten perusperiaatteet olivat hallussa. Liikenne Saksassa on joustavaa, joten tilaa saa aina, jos huomaa olevansa väärällä kaistalla. Taustapeiliin täytyy vilkuilla usein, verrattuna Suomessa ajamiseen. Tai se ainakin auttaa siihen, että on paremmin perillä tapahtumista. Kolmikaistaisella moottoritiellä on hyvä pysytellä aina oikealla ja käyttää keskikaistaa ohittamiseen. Vuokra fabialla ei oikeastaan voinut ajaa yli 120km/h, koska sen ajo-ominaisuudet siinäkin vauhdissa olivat kamalat. Ärsyttävää oli se, kun rekat ohittelivat toisiaan ja silloin jouduin välillä ohittamaan niitä vasemmanpuoleista kaistaa käyttäen. Sinne mennessä täytyy olla tosi skarppina ja sieltä täytyy poistua heti kun mahdollista, koska se on se kaista jota ajavilla voi olla se 200km/h mittarissa ja ne autot tulevat sitten tosi nopsaan kohdille!

Navi vei hyvin perille ja noin yhdeksän aikaan saavuin Lindenfelteille. Monika ja Einstein olivat vastassa, Tamaksen ollessa töissä. Kävimme koirien kanssa pienen kävelyn. Myy vielä murras Einsteinille, emmekä päästäneet koiria vapaaksi. Monika laittoi hiukan iltapalaa ja sitten majoituimme Myyn kanssa heidän yläkertaansa jossa meillä oli käytännössä käytössä ”oma” asunto. Maanantaina aamulla Monika lähti opiskelemaan ja töihin. Tamas nukkui vielä, koska oli ollut yön töissä. Näin ollen lähdin Myyn kanssa lenkille ja kävelimmekin tunnin lenkin. Aamupäivällä sitten lähdettiin Tamaksen, Einsteinin ja Myyn kanssa lenkille. Koirat saivat juosta vapaana ja Tamas oli aivan innoissaan siitä, kun Myy meni uimaan, sillä Einstein ei mene veteen. Koirat tutustelivat, mutta Myy ei päästänyt Einsteinia vielä astumaan. Iltapäivällä teimme toisen, vielä pidemmän kävelyn, joka sujui aamupäivän lenkin mukaisesti. Tulipahan sitten Myyn kanssa käveltyä tuolloin maanantaina yhteensä melkein neljä tuntia. Väliajat annoimme koirien levätä ja onneksi sain heiltä wlan-tunnukset, niin pystyin surffailemaan puhelimella kaikki väliajat kun olimme Myyn kanssa yläkerrassa.

Välillä piti lepuuttaa kunnolla

Näkymä kylälle yläkerran ikkunasta.

Tiistaina uudet yritykset ja teimme myös kaksi lenkkiä jolloin koirat saivat juosta vapaina. Sisätiloissahan Myy ei päästänyt Einsteinia lähelleen. Tiistaina Myy ”seisoi” ja Einstein yritti astua sitä. Touhusta ei kuitenkaan tullut jostain syystä mitään, ehkä oli vielä liian aikainen päivä. Einstein ei antanut olla lähellä, kun se yritti astua, joten emme voineet auttaa yhtään esim. pitelemällä Myytä. Sovittiin siis, että kun jäävät nalkkiin, niin sitten vasta mennään pitämään Myytä. Myy leikki niin rajuja leikkejä että sai taklattua Einsteinin muutaman kerran nurin. Reppis vanha herra, morsian oli kuin kenguru :)

Myy hiukan testasi Saksan uimavesiä :)

Liebespaar

Tiistaina päivällä Tamas esitteli mulle ja Myylle lähikaupungin Günzburgin ja illalla kun Monika tuli töistä menimme käymään hiukan isommassa kaupungissa Ulmissa. Ulmissa kävimme katsomassa Tamaksen ja Einsteinin pelastuskoirayhdistyksen klubitalon ja rauniot. Molemmat olivat kiinni, eikä päästy lähempää katsomaan. Yhdistyksellä on kaksi autoa ja vene, joita käyttävät treeneissä ja hälytyksissä. Raunioiden lisäksi heillä on muutaman metsä, joissa treenaavat myös. Harmi kun meidän vierailuviikolla treenit olivat perjantaina, niin en päässyt niihin mukaan. Myy oli kyllä molemmilla kaupunkikierroksilla kuin kotonaan. Tamaksen autossa se nukkui selällään :D

Rauniorata

Klubitalo

Ulmin kirkontorni on Euroopan korkein.

Ulm

Ulm

Turisti Ulmissa

Ulm

Turisti katselee Tonavaa

Pakollinen turisti posetus 1. Ulm

Sen toisen Einsteinin lapsuudenkodin paikka

"Maailman vinoin hotelli"

Pakollinen turistiposetus 2. Günzburg

Pakollinen turustiposetus 3. Günzburg

Keskiviikkona aamulla vietiin koirat taas pellolle, astumisyrityksiä oli ja nyt hiukan jo sen näköistä touhua, että odotin jo koirien jäävän nalkkiin, mutta ei. Näin ollen päätimme soittaa Einsteinin kasvattajalle Müncheniin, koska hänen uroksensa oli varauroksena. Rouva W sanoi, että tule nyt mahdollisimman pian, koska on jo varmasti liian myöhäistä, kun hänen mielestään oikeat päivät ovat aina 12-14 juoksupäivä. Niinpä pakkasin kamat ja lähdimme kohti Müncheniä suunnitelmana ottaa sieltä sitten huone ja astuttaa vielä torstaina uudestaan Tonilla. Herra ja Rouva W olivat vanhoja, herra W varmaan oli 80-vuotias. Meidät kutsuttiin sisälle. Heillä oli Tonin (Einsteinin veli) lisäksi niiden emo, 16-vuotias ja Unkarista pentutehtaasta pelastettu 15-vuotias sokea cifranarttu. Sisällä ja puutarhassa Toni oli heti kiinnostunut Myystä, mutta Myy raivosi sille. Näin ollen päätimme lähteä puistoon. He pakkasivat kaikki koirat autoon ja sovittiin että ajan perässä. Puistossa lähdettiin kävelemään koirat vapaana rouva W:n kanssa edeltä ja herra W tuli perästä 16-v nartun kanssa, cifran jättivät autoon, koska se ei enää liiku niin hyvin. Myy ei päästänyt Tonia missään kohtaa lähelle. Herra W yritti pitää Myytä kiinni, mutta Myy ei ollut todellakaan yhteistyössä. Oli hiukan hurjaa, kun siellä tuli paljon koiria vapaana vastaan ja pelkäsin, että joku niistä tulee ja astuu Myyn. Rouva W sanoi, että on varmasti liian myöhäistä astuttaa, mutta kun kerroin että Einstein oli vielä aamulla yrittänyt, niin sitten totesimme vain, että Myy ei yksinkertaisesti rakasta Tonia. Rouva W sanoi, että ajamme takaisin heille ja soitamme Einsteinin paikalle ja herra W osaa kyllä auttaa sitten koiria. Tamasta ja Einsteinia odotellessa rouva W laittoi meille todella hyvää gulassikeittoa ja keskustelin herra W:n kanssa. Heillä on ollut aikaisemmin kolme kommondoria, kuvaz ja pyreneittenkoira. Hän puhui kommondorien huonosta tilanteesta, kun rotu kuoli lähes sukupuuttoon sodan aikana. Sain myös nähdä kuvia Einsteinista ja pentuesisaruksista. Emä on nuorena ollut maailmanvoittaja ja olikin ollut todella kaunis nuorena. Rouva W ei halunnut sille kuitenkaan enempää pentuja, koska se ei ollut ollut kovin hyvä emo. Rouva W tykästyi paljon Myyn ulkonäköön ja sanoi, että ehkä hänen täytyisi sittenkin vielä ottaa yksi mudi vielä, jos Myy saa pentuja.

Hiukan jännitti, että miten Myy suhtautuisi Einsteiniin tuolla, jossa se oli ollut niin kiukkuisena aikaisemmin päivällä. Mutta kun Einstein tuli ja hain Myyn autosta, niin Myy rentoutui heti kun se haistoi, että Einstein on talossa ja kun koirat näkivät toisensa, niin Einstein yritti heti astua ja Myy ”seisoi”.  Rouva W toisteli vain, että uskomatonta, uskomatonta, ei ollutkaan liian myöhä. Einsteinilla ja Myyllä oli tuollakin hyvä yritys, mutta eivät jääneet nalkkiin. Herra W:n eivät antaneet auttaa, Einstein meikein puri häntä, kun hän meni sohlaamaan koirien luo. Sitten mietittiin vielä, että jos kuitenkin siemennettäisi, koska Einstein on nuorena astunut normaalisti ja koirat ovat molemmat halukkaita. Soitin Marialle Hampuriin ja Maria neuvoi soittamaan Münchenin yliopistonklinikalle. Klinikka oli kuitenkin jo kiinni (tai ajanvaraus ainakin) eikä Einsteinin ”omalla” klinikalla tehdä siemennyksiä. Päätimme sitten, että ajamme takaisin Kötziin ja yritämme vielä illalla ja aamulla uudelleen. Näin teimme ja yritystä koirilla oli taaskin, mutta ei nalkkia. Torstaina päivällä, ennen kuin lähdimme Myyn kanssa kokeiltiin vielä viimeisen kerran ja silloin Myy alkoi jo olemaan hiukan kireämpi, eikä niin innokas enää. Torstaina aamulla oli hauska tapaus, kun Myy lähti kanin perään, mutta kani menikin päinvastaiseen suuntaan maissipellolla ja siellä suunnalla olikin Einstein vastassa. Ei vissiin sit kuitenkaan ollut suu auki odottamassa, kun saalista ei tullut :D

Olin varannut Münchenin lentokentälle reilusti aikaa ja onneksi, sillä matkalla olimme sitten ruuhkassa, koska moottoritiellä oli tapahtunut onnettomuus. Juuri ja juuri ehdin vielä yhden pikkukaupungin kauppaa ostamaan pienet tuliaiset. Sitten vielä sohlaukset autoa palauttaessa. Ensin ajoin vahingossa ohi viimeisestä bensa-asemasta, aika oli vähissä ja äkkiä takaisin. Kentän läheinen bensa-asema oli ihan täynnä autoja kun siellä oli kaikki vuokra-autojen palauttajat. Sain auton kuitenkin tankattua ja viime minuuteilla terminaaliin. Siellä meidät ajatettiin ihan piukkaan jonoihin ja siinä kävi sitten niin, että en saanut häkkiä pois takapenkiltä. Yksi autoja vastaanottava setä tuli sitten apuihin ja työnsi ja vekslasi fabiaa ja viereistä autoa niin, että saimme juuri ja juuri toisen takaoven auki. Kärryt parkkihallissa maksoivat euron, jota mulla ei tietenkään ollut ja niinpä sitten kannoin häkkiä varmaan kilometrin siellä kentällä. Münchenin päässä ei ollutkaan niin ystävällistä palvelua. Chek-innin mies oli ihan kypsänä, kun menin tiskille koiran kanssa ja sanoi naapurilleen, että hän ei tiedä mitä kuuluisi tehdä. Muutaman selvittelyn jälkeen pääsin kuitenkin viemään Myyn erikoismatkatavaroihin. Siellä oli kaksi henkilöä, jotka turvatarkastivat häkin ja myös mun rinkan. Nainen sanoi, että luuletko että sun viinipullot säilyvät ehjänä. Sanoin, että yritin pakata ne hyvin, mutta tiedän että riski on olemassa. Hän sanoi, että ne hajoavat taatusti, koska laukkuja heitellään niin rajusti. Myyn häkki laitettiin hissiin ja Myy sinne. Hiukan jäi outo olo, kun nämä henkilöt puhuivat keskenään ja toinen oli sitä mieltä, että sinne alas kuuluu soittaa, että koira tulee jotta joku on vastassa ja toinen sanoi että kait siellä aina joku on. Koneeseen noustessa pyysin taas lentoemoja tarkistamaan että koira on mukana.

Helsinki-Vantaalla sain Myyn nopsaan kun muutkin matkatavarat tulivat, mutta siellä ei saanut ottaa koiraa heti häkistä vaan vasta tullin jälkeen, koska tullimiehet ovat kuulemma pahana, jos koiria kävelee siellä. Käveltiinkin telkusta tuttujen hahmojen ohi ja Myy pärräsi häkistä hiukan tullikoiralle. Tullikoiran ohjaajaa hymyilytti kun sanoin Myylle, että ei saa idoleille pärrätä. Terminaalissa olikin vastassa Sini ja Mikko ja Myy antoi koko terminaalin kuulla kuinka ihana hänestä oli nähdä omat ihmisensä! 

Matkan varmuusvälineitä; jos puhelin hajoaa, jos navi hajoaa, jos nilkka on kipeä, jos tulee nälkä :)

Paras matkakaveri

Tulipahan siis käytyä Saksassa ja nyt on erittäin pieni mahdollisuus, että Myy olisi tullut kantavaksi. Olin etukäteen ajatellut että reissussa on isot riskit, kun narttu voi olla stressissä ja uros on vanha, eikä sen spermanlaadusta ollut tietoa, koska omistajat eivät halunneet että sitä viedään eläinlääkäriin sen vuoksi. Mutta se tuli yllätyksenä, että astumiset eivät onnistuneet. Ehkä uroksella oli jo jotain vanhuuden vaivoja. Todella harmi, koska Einstein osoittautui livenä oikein kivaksi ja kiltiksi mudiurokseksi joka oli ikäisekseen hyvässä kunnossa. Myös Tamas olisi halunnut pennun (vaikka Monika sanoikin että heille ei tule enää koiraa). En myöskään ehtinyt näkemään Alppeja, koska tarkoituksena oli ajaa niitä katsomaan keskiviikkona, mutta se päivä menikin sitten Münchenissä. Ekana ajatuksena itsellä oli, että tämän vuoden kokemusten perusteella (ja sen että olen aikaisempina vuosina hylännyt jo Mantan ja Liinun jalostuksesta) jätän nämä kasvatushommat muille. Myy oli kuitenkin niin super tuolla reissussa, hyvä hermoinen ja toimintakykyinen, että kyllä mä vaan haluaisin itse sen pennun. Myös Monika ja Tamas ihastuivat Myyhyn tosi paljon ja vitsailivat, että he voisivat ostaa sen, jostain syystä Sini ja Mikko eivät suostuneet ;) Monika ja Tamas olivat todella vieraanvaraisia ja mukavia. Ja sentään palan Saksaa sain kokea, kun syötiin aika saksalaisia ruokia ja tietysti myös bretzelit ja weissbierit tuli taas koettua.