Mahtaisiko muutos olla mahdollinen?

Tämmönen teksti lähti nyt tulemaan ja samalla menemään Palveluskoiraliiton Koe- ja kilpailutoimikunnan puheenjohtajalle (ei tainnut ehtiä huomiseen keskustelutilaisuuteen, jonne en valitettavasti pääse paikalle).

EK3HK3JK3 Takkutukan Superlatiivi "Manta" 45cm

Näkisin, että kansallisissa lajeissa saisimme kokeessa kävijämäärät nousuun, mikäli tottelevaisuusosuudessa tehtäisi muutos sääntöihin, koskien hyppynoutoa. Useamman vuoden kentillä ja treenimetsissä ihmisten kanssa keskustellessa olen törmännyt useita kymmeniä kertoja samaan asiaan. Ihmiset eivät halua laittaa koiriaan metriseen hyppyyn. Jotkut ovat treenanneet sitä ja kisanneetkin, mutta jos koira on siinä telonut, tullut hieman iälle tai saanut jotain pientä kremppaa, niin kokeissa käyminen on loppunut siihen, että ohjaaja ei enää halua riskeerata koiran terveyttä hypyn kanssa. Toisaalta on myös ihmisiä, jotka treenaavat koiriaan hyvinkin pitkälle, mutta eivät halua/uskalla alkaa treenaamaan hyppyä sen pelossa, että koira loukkaa. Varmasti kaikki meistä PK-harrastajista on nähnyt treeneissä ja kokeissa useita kertoja, kun koira osuu esteeseen ja tulee notkahtaen tai kuperkeikkaa alas. Ajattelen, että tämä ei voi olla niin periaatteellinen asia tai joillekin päättäville tahoille jalostuksenmittari, että haluamme jatkossakin riskeerata koiriemme terveyden yhteen liikkeeseen.

Miten sitten on tultu tähän, kyllähän ne koirat ennen sen hypyn suorittivat? Ajattelen, että niin suorittivatkit, silloinkin sekä treeneissä, että kokeissa, kukin tyylillään. Mutta erona entisiin aikoihin on se, että nykyään ihmiset ovat tulleet tietoisimmiksi koirien kivuista ja epäpuhtauksista, varmasi osin tiedon lisääntymisen ja osin koirille tehtävän lihas- ym.-huollon vuoksi. On tullut näkyvämmäksi se tosiasia, että koira voi herkästi loukata itsensä tullessaan kuperkeikkaa esteeltä alas.

Ehdotan siis työryhmälle pohdittavaksi sitä, että voitaisiko hyppyesteestä tehdä joko matalampi (esim. 80cm olen nähnyt suurimman osan koirista suorittavan turvallisesti) tai jollain muulla tapaa turvallisempi. Vanhan harjaesteenkin näin turvallisempana, kuin nykyiset, sillä harja esti suoran kolauksen koiran polviin hypyn epäonnistuessa.

Jos oikein haluaisimme ajatella koiriemme hyvinvointia, niin A-esteen kanssa voitaisi palata siihen, että se olisi, ainakin alemmissa luokissa loivempi. Näin koirat oppisivat A-esteelle luontaisemmin oikean tekniikan, jolloin jyrkemmänkin esteen suoritus olisi turvallisempaa.

Nettikeskusteluissa on tyypillistä pitää tämän kaltaisia ehdotuksia yhteneväisenä sille, että joka Fifin tulisi päästä palveluskoirakokeisiin. En ole sillä kannalla, että koeohjeita tulisi muuttaa siten, että mäyräkoirakin selviäisi kokeen läpi. Kuitenkin mietin sitä, että keneltä se on pois, jos kansallisissalajeissa hyppyliikkeeseen tehdään muutos koirien turvallisuutta ajatellen? Harrastamani rotu on toki kooltaan pieni, mutta voin sanoa, että asia pohdituttaa harrastajia rodusta riippumatta. Lisättäköön tähän vielä, jos joku tulkitsee kirjoitukseni pikkukoiran omistajan höpinäksi, että edesmennyt 45cm korkea koirani suoritti useita kertoja koko kokeen parhaan hyppynoudon.

Näkisin, että muutoksella saisimme lisää harrastusvuosia koirille, mutta myös lisää koirakoira osallistumaan kokeisiin.

Eeva-Stiina Hatakka

Kakkosiin!

Eilen oltiin kisaamassa TSAUlla. Olin ilmoittanut Jekun neljään starttiin, vaikka hiukan etukäteen hirvittikin, että pysyykö pakka kasassa neljä starttia. Edelliset, tauon jälkeiset, kisat ATT:llä olivat melko takkuiset meille. Radat olivat haasteelliset ja itse olin jotenkin hitaalla. Mm. hyppärin kepeillä sain totaalisen blackoutin ja tajusin vaan yhtäkkiä, että ollaan menossa jo vikaan keppiväliin ja mun olis pitäny itse olla tehny jo valssi valmiiks. Tältä pohjalta kävin eilen aamulla mielessäni hiukan normaalia enemmän itseni tsemppaamista. 

Ensimmäinen rata tuntui jo rataantutustuessa ihan tehtävältä radalta, ainoa mitä mietin, oli se, että itsekin on mentävä lujaa tietyissä kohdissa. Rata oli ihana tehdä Jekun kanssa <3 Ihan lopussa jäin itse ennen muuria sen verran jälkeen, että olisi pitänyt ohjata voimakkaammin ja selkeämmin Jekulle, et mihin ollaan menossa. Muurilta siis kileto.

Toinen rata tuntui rataantutustuessa hiukan haasteellisemmalta. Alussa oli vaarana, että Jekku karkaa puomille, keppikulma oli hiukan haasteellinen myös. Alku meni hyvin, vaikka myöhässä mun valssi olikin, kun jäin varmistamaan sitä edeltäneen renkaan suorituksen. Ja kepitkin onnistui hyvin, annoin Jekun hypätä edeltäneen muurin melko pitkälle, niin se tuli suoran lähestymisen kepeille (siinäkin oli mahdollisuus karata puomille :D ). Parissa kohtaa olin tutustuessa suunnitellut tekeväni eritavalla, mutta jouduin ottamaan käyttöön suunnitelman B. Myös tämä rata oli ihana mennä Jekun kanssa.

Nyt sitten mielenkiinnolla kohti 2-luokkaa. Eilen emme jääneet kakkosiin, koska olimme menossa Terhin 50-vee synttäreille Helsinkiin. Juhlissa oli kiva tavata muita mudisteja ja pari uutta mudituttavuuttakin tuli nähtyä :) Jekusta juhlissa parasta oli mudityttö Ren ja Hipsun mielestä nakkikisa!

Voitto ja SERT hymyilyttää :D

Voittanut setteri pelottaa Jekkua, vai onko hän sittenkin harmistunut kakkoseksi jäämisestä?

Vuosi pakettiin

Viime vuoden lopulla mudifoorumilla pohdittiin seuraavan vuoden tavoitteita. Jekun kohdalta kirjoitin silloin seuraavaa:

"Jekku: En ole vielä päättänyt, että mennäänkö vanhoilla säännöillä TOKO-kokeisiin vai vasta kun säännöt ovat muuttuneet, mutta jossain kohtaa kuitenkin. BH-koe, ehkä, riippuu siitä miten tuo henkinen kehittyminen etenee. Agin kisaaminen aloitetaan ehkä, vielä isoja asioita treenattavana. Jospa se MH sit vuonna 2015"

Nyt voi todeta, että päätös TOKOn suhteen tuli tehtyä aika pian alkuvuodesta ja treenattiin sitten koko vuosi jo uusia sääntöjä silmällä pitäen. Elokuussa käytiin ALO-luokassa ja sieltä saatiin ykkönen. Koska AVOn liikkeet olivat jo pitkällä, niin päätin, että seuraavaksi sitten AVOon. Lähdettiin AVOn kokeeseen aika extempore ja siellä tuli ilmi, että vanhasta ongelmasta ei ole päästy, eli kun houkutus on tarpeeksi kova, niin Jekku ei pysy paikallaolossa. Sillä kertaa Jekku lähti itse kosimaan vieressä istunutta neitikoiraa. Tästä ansaistusti kolmen kuukauden kilpailutauko. Tauon aikana on hinkattua tuota paikalla istumista häirittynä ja treenit ovat sujuneet hyvin, mutta luotto ei ole vielä palannut.

BH-kokeeseen niin ikään extempore henäkuun alussa. Se meni kivasti, vaikka kenraaliharjoitus oli katastrofaalinen. Henkinen kehitys siis jatkoi nousua, eikä Jekulla ole ollut pahempia nuoren uroksen pöljäilyjä.

Agiura aloitettiin syksyllä. Tämä vuosihan alkoi agin suhteen syksyllä alkaneen tauon jatkolla ja agia alettiin treenaamaan vasta huhtikuussa noin puolen vuoden tauon jälkeen. Tauko oli kropan korjaantumisen lisäksi tehnyt hyvää Jekulle muutenkin ja sen jälkeen edistyminen agissa otti harppauksia. Syksyllä päästiin aloittamaan kisaaminen ja nyt viiden kisan jälkeen kasassa on kaksi LUVAa. Nyt Jekku on agista suunnitellulla noin kuukauden tauolla.

MH-kuvauksessa Jekku kävi keväällä, se meni ihan kivasti. Jälkeenpäin ajateltuna vein Jekun siihen ehkä liian pian Liinun poismenon jälkeen. Hiukan Jekku oli vielä herkillä ja reagoi laukauksiin siellä ensimmäistä kertaa elämässään.

Palveluskoiralajit jätettiin pois kesän lopulla sattuneen hyppyesteen kaatumisen jälkeen. Vaikka itselle haku, jälki ja etsintä ovatkin todella mieluisia lajeja, niin en halua riskeerata sillä että Jekku loukkaisi itsensä hypyllä.

Heinäkuun alussa meidän laumaamme muutti Hipsu. Sen kanssa tavoitteena on ollut haun, jäljen ja tottiksen alkeistreenit sekä agilityssa eteneminen. Hipsu on edennyt haussa nopeasti, mikä johtunee pääosin siitä, että sen kanssa ei ole tarvinnut tehdä varsinaisia motivaatiotreenejä ollenkaan. Hipsu rakastaa ihmisiä ja juoksemista, joten kaikki hakutreenit ovat sille ihan parasta. Jälkeä on tehty vain kaksi-kolme kertaa. Se keskittyy yllättävän hyvin siihen nähden miten vilkas se on. Tottiksessa se on tehnyt alkeita. Aksassa Hipsu on edennyt ja siihen on tullut aavistus ohjattavuutta.

Kasvatusrintamalla vuosi ei sujunut suunnitelmien mukaan. Keväällä Aatu ei astunut Ninniä ja kesällä kun suuntasimme Myyn kanssa Saksaan, niin sekin oli hutireissu. Einstein ei kyennyt astumaan normaalisti poikavuosiensa tapaan, lemmenpari ei jäänyt nalkkiin eikä siis pentuja tullut. 

Ensi vuonna tavoitteina ovat:

Jekku: kerätä nollia aksassa, luokasta riippumatta :D TOKOssa toiveissa olisi saada paikallaolot kuntoon siten, että voisimme mennä AVOon ja mahdollisesti myös VOI-luokkaan, jos kaikki menee nappiin.

Hipsu: Hipsu on vielä arvoitus, kun se on ollut meillä vasta viisi kuukautta. Mikäli saamme sen kanssa yhteistyön hyvälle tasolle, niin sen ensimmäiset tavoitteet ovat TOKOn ALO ja BH. Agilityssa sen pitäisi valmistua kisatasolle ensi vuoden aikana. Mikäli päätän aloittaa kisaamisen maxeissa, enkä odota, että se mahdollisesti painuisi ne parit millit kasaan kun ikää tulee lisää, niin sitten se voi tapahtua ensi vuonna.

Molempien kanssa käydään ainakin yhdessä näyttelyssä. Jekun kanssa ehkä käydään paimentamassa, Hipsu jatkaa paimentamista Sannan kanssa.

Kasvatusrintamalla ensi vuonna olisi tarkoituksena yrittää astuttaa Myy uudestaan. Ajankohta tulee olemaan alkusyksy, seuraavaan juoksuun emme yritä, sillä nyt on paljon mudien pentuja tarjolla. Ninnin pentuprojekti siirtyy vielä tai saatan jättää sen myös toteuttamatta, sillä käppänäpentujakin on paljon tarjolla.

Hiukan kutkuttais vaellusjalkaakin ensi vuodelle

Ja töissähän nää on kulkeneet välillä mukana ja varmasti myös ensi vuonna

Ei se päämäärä, vaan se matka

Blogi on ollut taas niin huonolla päivityksellä, että katsotaan muistanko mitä kaikkea tänä syksynä on tapahtunut.

Elokuun lopulla Jekku loukkasi itsensä, kun harjoiteltiin metristä hyppyä. Se jäi nivusista kiinni esteeseen, joka kaatui sen päälle. Hetkeen Jekku ei halunnut kävellä. Noin vartin kuluttua se käveli normaalisti ja häntäkin taas heilui. Sain Jekun osteopaatille melko pian tapahtuneesta ja siellä ei huomattu, että mitään dramaattista olisi sen kropalle tuosta tärskystä aiheutunut. Kuukauden ajan pidin sen kuitenkin hyppimisistä tauolla, sinä aikana treenattiin aksassa lähinnä keinua ja hiukan myös muita kontaktiesteitä (ja se tietty ehti tippua kerran puomilta tuona aikana..). Tapahtuneen johdosta tein itselle vaikean päätöksen, että Jekku ei jatka PK-lajeja. Se on hypännyt useasti metrin puhtaasti, mutta ei paljon lohduta siinä kohtaa jos tuollaisen rysäyksen seurauksena tuleekin jotain pahempaa vaivaa. Jekku ei ole koskaan ollut mikään hyvä hyppäämään korkeutta taikka kovin ketterä mudimittapuulla mitattuna. Päätökseen vaikutti toki myös se, että Jekku reagoi MH-testissä laukauksiin ja on sen jälkeenkin reagoinut, vaikka nuorempana oli laukausvarma.

Jekun lajit jatkossa ovat siis toko ja agility (kunnes ne vaihtuvat koiratanssiin...). Tokossa käytiin hakemassa kolmen kuukauden kilpailutauko. Jekku lähti paikalla istumisesta kosimaan, kuulemma kohteliaasti, viereistä tyttökoiraa. Nyt siis jatkuu taas treenit erilaisten häiriöiden siivittäminä. Palattiin siis pisteeseen A taas sen jälkeen kun luulin että oltiin päästy tästä jo yli. Nyt pidetään kunnon treenitauko, koska se nyt vaan ei saa keksiä tuota että kokeissa voi lähteä.

Agilityssä on nyt ekat kaksi kisaa takana, tuloksena kuudesta startista viisi hyllyä ja yksi tulos 15 virhepistettä, aika -6,jotain ja sijoitus kuudes. Eniten ongelmia on kieltojen kanssa. On ollu vaikea päästä yhteiseen rytmiin, kun isoa rataa on päästy treenaamaan niin vähän. Paljon tietysti myös ohjausvirheitä ja meidän molempien kokemattomuutta. Olen kuitenkin tyytyväinen fiiliksiin mitä kisoissa on ollut. Ollaan oltu samalla radalla (paitsi eilen vikalla radalla Jekku koki jonkun hurmoksen ja meinas lähteä ihan omia ratoja) ja Jekku on keskittynyt hyvin. Ekoissa kisoissa se oli hiukan paineissa ennen ratoja, en tiedä johtuiko siitä kun ympärillä oli paljon haukkuvia koiria, siitä huolimatta se pystyi radalla olemaan rento. Nyt, kun olen katsonut yhtä eilisistä radoista videolta, niin siinä kyllä tulee hyvin esille se äänimaailma, joka noissa kisoissa on. Itse en rataa suorittaessa kuullut sitä haukkujen kakofoniaa, joka oli höystetty vielä jonkun ihmisen hirveällä "tänne, tänne, tänne" karjumisella. Ehkäpä koirakin pystyy tehdessään sulkemaan ympäristön äänet pois?

TSAUn kisoissa sain käytännössä huomata hallien alustoiden eron. Siellä on uusi matto ja Jekku sai siitä hyvän pidon, mikä tarkoitti sitä, että mentiin todella kovaa. Onkin kyllä luonnollista, että tuollainen joka on ennemmin voiman kanssa pelaava, kuin kevyt, hyötyy kunnon pidosta. Tähän täytynee jatkossa varautua, että muistaa juosta TSAUlla oikeasti kovaa suorilla. Ekalla radalla päästiin esteelle 15 saakka oikein mukavasti nollana, sitten unohdin ohjata hypyn, josta kielto ja sen jälkeen vielä rima alas (Jekulle epätyypillistä, saman riman taisi pudottaa 90% maxikoirista, täytynee harjoitella sitä kuviota) ja vielä kielto vikalta esteeltä, kun jäin jälkeen. Toisella radalla kosahdettiin heti alkuun, kun toka este oli rengas, jonka jälkeen putki. Oliko rengas sit niin eri kuin kotihallilla vai toiko hankaluuden se että putki oli siellä odottamassa?? Tällä radalla onnistui hiukan haastava keppikulma hyvin. Tumma pituus hiukan huonosti valaistussa kohdassa tuotti myös kiellon, lisäksi keppien jälkeen jäin ihan liian jälkeen, kun en uskaltanut jättää sitä yksin pujottelemaan. Vikalla radalla Jekun tyyppivirhe, ekan esteen kiertäminen ja sitten kun päästiin vauhtiin, niin se tosiaan koki jonkun valaistumisen ja huuman ja meinasi lähteä ihan omia ratoja, jota ei ole tehnyt treeneissäkään koskaan. Seuraavissa kisoissa mennään vain kaksi starttia, jospa Jekku ei sit ihan hullaantuisi. 

Mutta nyt on vahvasti se fiilis, että laji on koukuttanut ja vaikka Jekku saisi varmasti lainaohjaajan kanssa paljon helpommin tulosta, niin me tahkotaan ja opetellaan tää homman yhdessä. Matka tuntuu nyt tärkeämmältä kuin päämäärä, tämän matkan haluan kokea. 

Hipsu kävi MH:ssa ja se oli sille kuin Linnanmäki. On se kyllä melkosen mutkaton tyyppi :) Hipsu on tehnyt hakua ja aksaa sekä tottiksen alkuja. Hipsu tuntuu prosessoivan oppimiaan pienten taukojen aikana. Juoksutauon jälkeen tuntui, että se on käynyt salaa harjoittelemassa keppejä ja noutoa, sekä jääviä liikkeitä. Hipsun kanssa työstetään paljon myös meidän suhdetta ja yritän saada sille laumaa. Hipsu on toiminnan koira, joka ei aina ihan muista että täällä maailmassa on muitakin kuin hän ja kaikki kivat asiat, joita hän havaitsee ympäristössä ja mitä tulee missäkin hetkessä mieleen. Yhtenä esimerkkinä, se on pari kertaa hypännyt sohvalla nukkuvan Jekun päälle, kun sille on tullu mieleen, että se tulee mua tervehtimään, mutta ei oo hokannu, että hyppää jonkun elävän päälle. Näissä kohdin Jekku on ärähtänyt sille, vaikka muutoin elävät edelleen kovin sopuisasti. Eilen vastaavassa tilanteessa Jekku kyllä sit katsoi mua sillä ilmeellä, et "eiks ton pitäny olla kesämudi?".

Kennelnimi tuli vihdoin loppukesästä ja se on nyt sitten Kapsaisiinin. Myyn sulhasvalinta on edelleen auki ja erittäin todennäköisesti en astuta sitä vielä seuraavasta juoksusta, sillä nyt on kahdeksat mudipennut suunnitteilla eri kasvattajille tähän syksyyn/talveen ja se on todella paljon.

Hipsu

Jekku

 

Nyt se on virallista!

Laumamme uusi jäsen on Hipsu <3 Hipsu on Jekun sisko (Takkutukan Pohjantähti) ja on muuttanut meille sijoitukseen kasvattaja Sannalta. Hipsu harrastaa hakua, aksaa ja tokoa mun kanssa ja lisäksi Sanna ohjaa sitä paimennuksessa. Hipsu ja Jekku ovat olleet bestikset ihan ekasta päivästä saakka kun heistä tuli samaa laumaa. 

Hipsu rakastaa uimista <3

Tokokoe 23.8.15 Huittinen

Tänään kävimme Jekun kanssa tokokokeessa Huittisissa. Luokkana ALO ja tuomarina Ilkka Sten. Tämä oli tämän vuoden ensimmäinen koe, kun vuodenvaihteessa jo päätin, että alan treenaamaan uusilla säännöillä ja menemme vasta, kun ne astuvat voimaan. Niin koitti elokuu ja lähdettiin ihmettelemään uusia sääntöjä käytännössä.

Pientä jännitystä etukäteen tuotti yksi koira, joka jo parkkiksella ohi kävellessämme "lukitsi" Jekun katseellaan ja haukkui kovin. Samainen koira esitti siinä odotellessa muutenkin, että miten voi olla tottelematta ihan kaikkia käskyjä joita ohjaajaltaan sai. Eli käytännössä ihan tärinässä odottelin paikallaoloa. Meidän onneksi olimme eri ryhmässä. Ennen paikkista oli luoksepäästävyys, aika samantyyppisesti kuin ennen liikkeenä ALOssa. Siitä sitten paikallaoloon. Jekku käänteli päätään muutaman kerran, muuten se suoritti tehtävää. Oltiin "vika" koira rivissä, eli meidät käskytettiin vikana maahan ja ekana ylös. Jekku kesti hyvin toisten (kolmen koiran) "maahan"-käskyt, jotka tulivat kaikkien kohdalla tuplana. Jekku meni kerralla maahan ja samoin se nousi ekalla käskyllä, pisteitä 10. 

Seuraamiseen Jekku lähti innokkaana, mutta helle oli käsittääkseni se tekijä, jonka vuoksi kontakti ei säilynyt kokoajan ja osan ajasta jätätti. Ja sit mun moka, kun en oo tehny sen kanssa hidasta muuten kuin PK-tyyliin suoraan juoksusta, niin siitä meni hämilleen ja seisahti hetkeksi. Seuraaminen oli siis ihan kamalaa :D Pisteitä 7. Maahanmenosta 9, voisin kuvitella, että olis saanu mennä nopeammin saadakseen kympin.Luoksari oli tosi hieno, siitä 10 pistettä.

Kapulanpito, siinä sit tuli yllärinä itselle, että Jekku ei ottanukkaan sitä ekalla. Multa meni hetkeks pasmat sekaisin, kun se on aina sen ottanut, mutta tajusin varmaan sekunnissa antaa uuden käskyn. Kapulan pitämisessä Jekku ei ollu normaalin skarppina, vaan näytti siltä, että "tääl on niin kuuma ja tää painaa niiiiiin paljon", pitkät viis sekunttia, kun pelkäsin että se vielä pudottaakin sen. Mutta ei hän onneksi pudottanut, pisteitä 8. Kakeissa tuli toinen, ei niin iso ylläri, kun Jekku nousi vasta tokalla käskyllä ja senkin ihan sen näköisenä, et "mää sulan tähän hiekkakenttään, eikä sulana pysty nousee" (just oli auton luona oikein pompannu istumaan...), pisteitä 8. Lopuksi hyppy, joka meni virheettömästi, pisteitä 10. Kokonaisvaikutus 8.

Näistä yhteensä siis 177pistettä, eli ykköstulos ja menolippu avoimeen luokkaan. Sijoitus 2./7. 

"En jaksa pitää luuta enää suussa, mää niin sulan tänne"

Karhunkierros 13-16.7

Keväällä sain idean että lähdetäisi Jekun kanssa vaeltamaan Karhunkierros Kuusamoon nyt kesällä. Suunnitelmia hidasti hiukan mun toukokuussa loukkaama nilkkani, joka ei ole meinannut toipua. Uskaltauduin kuitenkin lähteä reissuun. Alunperin oli ajatellut, että olisin su-ma yön jossain Rukalla ja lähdettäisi aamubussilla Ristikallioon. Yöpymispaikkaa etsiessä tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ajamme Mikkelistä maanantaina ja hyppäämme puoli kolmen bussiin. Aamulla olisi pitänyt jokatapauksessa herätä tosi aikasin siivoamaan mahdollista yöpaikkaa. Ajomatka, noin 7 tuntia sujui yllättävän hyvin. Saavuimme Rukalle noin 40 minuuttia ennen bussin lähtöä, joten ehdin hyvin etsimään paikan, josta se lähti. Jekku oli ensimmäistä kertaa muuten bussissa, vaan eipä tuo ollut paha rasti. Maaliin saavuimme torstaina puoli neljän aikoihin, tahti oli siis aika kova (70+4km/3vrk), mutta ehdittiin ihailla maisemiakin. Kivikkoisia ja juurakkoisia polkuja talsiessa, pahimmillaan noin 19kg rinkka selässä, tuli kyllä kerran jos toisenkin mieleen, että mikähän idea tämäkin oli. Mutta loppujen lopuksi maisemat olivat hienot ja matkaseura loistavaa, niin mikäs siinä nauttiessa Suomen luonnosta.

Siitä se lähtee. Jekku ei vielä hallitse maisemaposetusta.

Ristikalliolta

Eka riippusilta meni aika hyvin!

Taivalköngäs

Taivalköngäs

Taivalköngäs

Toinen riippusilta "mä selviän tästä"

"Hei jee, tää silta ei liiku alla!"

Eka yö oltiin Kiutankönkäällä

"Istu siihen niin, et saadaan koski taustalle!" "Ai tähän kivikkoon vai?"

Jekku löysi esineen, aseteltiin se takas siihen mistä Jekku sen nappasi

No nyt alkaa posetukset sujumaan: Oulankajoki

Oulankajoki

Toinen yöpaikka oli Kitkajoella. Nyt mä tiedän, et noi vaelluskengät näissä kuvissa ei oo vain rekvisiittaa :D

Selfiet Kitkajoen laavulla. Ainut paikka, jossa oli tarve ötykkähatulle. Jekkua itikat eivät kiusanneet.

Siitä sitten mäkeä ylös. Tämä Kitkajoen varsi oli kyllä reissun tiukin osuus.

Porot aiheuttivat kevyttä nykimistä joustovyössä... Jekkua kiinnosti, mä en ollu niin säntäämässä niiden perään.

Viimeinen, hiukan pidempi, eli enemmän keinuttava riippusilta "en oo tulossa".

Jyrävä, posettaja nukkuu jo seisaallaankin vai?

Nousua ja laskua riitti! Etenkin alamäet olivat haasteelliset, kun vasen polvi alkoi kipuilemaan.

Kahvilla ja vedenhaussa Bacecampillä

Jekku alkoi tykkäämään pitkospuista niin että kun näki ne edessään, niin alkoi jo kiskomaan kohti niitä :)

Autiotupia oli useampi, tässä taukopaikkana Porontimajoki

Tauoilla Jekku nukkui, istuessa alkoi jo silmät painumaan umpeen. Se löysi myös monta ystävää, jotka rapsuttelivat sitä taukopaikoilla :)

Suotakin riitti, tämä viimeiseltä yöpymispaikalta

Öisin Jekulla oli bäkkäri (kiitos vinkistä Laura!)

Vikana päivänä oli edessä varsinainen vaaraosuus, vaan hienot oli maisemat.

Retkeläiset kanssavaeltajien kuvaamana. Ke ja to nähtiin aika paljon samoja porukoita taukopaikoilla ja hauskoja tyyppejä oli kyllä liikenteessä :)

Eka nyppylä edessä: Konttainen

Viimeiset noin kuusi kilsaa oli hankalat, kun paarmat kiusasivat Jekkua ja se hyökki niiden perään ja yritti paeta puskiin.

Valtavaara edessäpäin

Tulipahan kiipustettua, yhden vaeltajan sanoin "ei se Rukakaan paha ole, sellainen tiukempi reisi-takamustreeni vaan".

Ja vihdoin, ei enää yhtään vaaraa kiivettävänä, toi 82 ei pidä meillä paikkaansa, kun lähdettiin Ristikalliosta, mut nolla tuntui niin hyvältä!